Lue keskustelun säännöt.
Marttyyriäiti ja joululahjat
25.12.2020 |
Ja tapahtui niinä päivänä sama juttu kuin joka ikisenä jouluna: Äitini oli tärvännyt pienen omaisuuden joululahjoihin, joista sitten suuttui. Suuttui kun en voittanut sentin senttiä hänen ostamistaan arvoista. Suuttui kun lapselleni ostamansa vaatteet olivat liian pieniä: ”Heitä helvettiin ne”. Ja suuttui kun osti miehelleni kirjan jonka tämä oli jo lukenut. Vuodesta toiseen samanlaista. Sillä poikkeuksella että oli mennyt ostamaan yhden toivomani lahjan - josta ilahduin mutta josta hän sanoi ettei olisi sitä halunnut ostaa koska se on perkeleestä?! Voi tuota antamisen riemua. Vuosi vuodelta iloisemmaksi menee. Muilla samanlaista?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä antamisen riemu! Ei käy kateeksi.