Valehteleva sisko

Minulla on sisko (olemme molemmat jo lähes 40-v.) jolla on tapana muunnella totuutta ja jopa valehdella. Teini-ikäisenä tämä ilmeni ehkä enemmän sellaisena juttujen värittämisenä ja suurenteluna, mutta aikuisiällä hän ihan suoraan keksii päästään tarinoita ja paisuttelee asioita suhteettomiin mittasuhteisiin mitä ne todellisuudessa on. Nyt jouluna kun olemme olleet koolla isovanhempiemme luona on hän taas kertonut juttuja sukulaisellemme, ja olen kuunnellut niitä toisella korvalla: mukana on todella paljon värikynää ja keksittyä. Oudoimpia on tilanteet, joissa itse olen ollut mukana ja kun niitä jälkikäteen muistellaan tai kerrotaan esimerkiksi muulle perheelle tai yhteisille ystäville niin jutun kerronnassa voi olla ihan suoraan valheita. Tämä aiheuttaa kiusallisia tilanteita, kun en halua aiheuttaa tilannetta jossa sanoisin muiden edessä, että miksi valehtelet ja toisaalta asiasta jos olen hienovaraisesti hänelle huomauttanut, saa hän ihan hirveät raivarit.

Esimerkkeinä voi olla jotkut tarinat lapsuudestamme: sisareni kertoo, että minulla oli tapana pienenä varastaa ruokakaupasta karkkeja. Muistan yhden ainoan kerran kun olen irtokarkkilaarista syönyt karkin tai kaksi, mutta en ikinä muista varastaneeni. Vanhemmistamme hän joskus nuorempana kertoi ystävilleen, että isämme joi ja käyttäytyi väkivaltaisesti. Näin ei ikinä ole ollut. Lisäksi juttu voi olla osittain totta mutta se kerrotaan niin että tarinaan tulee huomattava määrä dramatiikkaa ja mieluiten vielä niin, että sisareni on jollain tavalla ollut tarinan keskiössä ”tilanteen pelastavassa roolissa.” Esimerkkinä tilanne, jossa veljenpoikamme leikkasi leipäveitsellä käteensä. Siskoni kertoo tarinaa kuin veljenpoika olisi ollut lähellä kuolemaa, verta ollut kaikkialla ja käsi olisi ollut suunnilleen irtoamassa, jos ei hän olisi sitonut sitä ja ajanut poikaa ensiapuun. Todellisuudessa haava oli ihan normaali viiltohaava, johon tarvittiin pari tikkiä. Samanlaisia esimerkkejä olisi kymmeniä.

Asia vaivaa minua, sillä uskon, että hän kertoo myös vanhemmilleni perättömiä juttuja minusta kun en ole paikalla. Muutenkaan en pidä valehtelua tai suurentelua mitenkään ymmärrettävänä. Asiaa on kuitenkin todella vaikeaa ottaa puheeksi.

Onko muilla kokemuksia tällaisesta?