Jos joutuisit käytännön syistä aikuisena...

itsari.

Vaikea kuvitella kun menetin vanhempani hiukan yli 20 vuotiaana

mistä syistä se olisi noin ahdistavaa? ymmärrettävää kyllä

olen pahoillani puolestasi, minäkin menetin vaikka eivät siis menehtyneet

ap

Yhden yön lomareissukin liikaa, joten yhteisasuminen olisi puhdasta kidutusta,

Isän kanssa olisi ihan rentoa. Isä asuu lapsuudenkodissani joten kaikki olisi tuttua ja voisin majoittua vanhaan huoneeseeni. Ärsyttäisi varmaan kun isä tuputtaisi koko ajan tekemäänsä ruokaa ja meillä on aika erilainen maku.

Äidin luona olisi vaikeampaa koska on niin kova hössöttämään, muun muassa neuvoo vieläkin miten pitää pukeutua kun ulkona on pakkasta. Meillä olisi kuitenkin paljon yhteistä nyt kun olen aikuinen, olen alkanut kiinnostua yhä enemmän samoista asioista kuin äiti.

Ei kyllä haittaisi jos vielä kerran elämässä pääsisin siihen lapseen rooliin :D tuli niin ikävä kumpaakin vanhempaa..

kuulostaa sympaattiselta

ap

Äitini on kuollut, mutta jos ei olisi ja nykyisessä elämäntilanteessa joutuisin hänen kanssaan asumaann, niin ei varmaan olisi hauskaa. Olisi humalassa usein ja mahdollisesti yrittäisi esittää selvää.

Isäni luona menisi hermot, koska hän osaa ja tietää aina parhaiten kaiken. Netti valehtelee, koska hän tietää paremmin. Syödä pitäisi koko ajan kaikkea mitä hän kokkaisi. Savua (tupakan) olisi kämppä täynnä ja tv olisi auki koko ajan.

86 m2 okt, jossa seinät paperia, ei omaa rauhaa, loputtomasti sääntöjä. Aamuherätys klo 9.30 viikonloppuisin, koska pitkään nukkuminen aiheuttaa masennusta, päiväkahvi tasan klo 14. Päiväkahvia en saisi keittää itse, koska en heidän mielestään osaa.

Omat mielipiteet pitää pitää ominaan, muuten tulee riita jopa makuasioista.

Joutuisin myös kuuntelemaan ja katsomaan kun isä pitää äitiäni kynnysmattomana. En myöskään usko, että isä malttaisi olla kutsumatta minua hulluksi, tai uhkaisi itsarilla tai toteaisi minun tekevän itsarin.

Se olisi ihmiskoe, jota en enää halua kokea.