Oletteko harrastaneet jotain pienenä ja nuorena tavoitteellisesti, mutta jättäneet harrastuksen aikuisena?

Painia yli kymmenen vuotta. Lopetin nuorena aikuisena loukkaantumisen aiheuttaman pitkän tauon jälkeen, lähiseurassa harjoitusvastuksen puute ja opiskelijaelämän muut menot vaikutti myös.

Menestyin SM-tasolla, ulkomaille en tähdännytkään.

Ratsastusta. Kilpailin seuratasolla ihan mukavalla menestyksellä ja kävin hyvissä valmennuksissa, mutta opinnot veivät maalta kaupunkiin eikä ollut enää varaa pitää omaa hevosta tai muutenkaan harrastaa samalla tavalla. Se sitten jäi.

Haaveilen kyllä selkään paluusta, ihan höntsäilymielessä.

Vierailija kirjoitti:

Painia yli kymmenen vuotta. Lopetin nuorena aikuisena loukkaantumisen aiheuttaman pitkän tauon jälkeen, lähiseurassa harjoitusvastuksen puute ja opiskelijaelämän muut menot vaikutti myös.

Menestyin SM-tasolla, ulkomaille en tähdännytkään.

Urheiletko edelleen?

Olen tosin harrastus jäi jo lapsena. Vanhemmilla ei ollut varaa sen enempää kuin haluakaan panostaa. Lahjoja olisi kuulemma ollut. 

Aikuisena harkitsin lajin aloittamista uudestaan garrastuspohjalta. En ole jatkanut, toi liikaa ikäviä muistoja lapsuudesta ja siitä kun pakolla lajin aikoinaan lopetin. Ehkä joskus.

Juoksua harrastin aika tosissaan. Lopetin kun menin lukioon.

Juoksen kyllä edelleenkin harrastusmielessä mutta kilpaileminen sillä alalla on raakaa hommaa.

Lopetin uinnin lukiossa, kun alkoi tympiä samojen kaakeleiden katsominen ja yksitoikkoiset reenit. Aloitin hiihdon, jossa jopa pärjäsin ja olen tykästynyt siihen vieläkin