Lue keskustelun säännöt.
Nyt vasta on tullu semmonen pelko kun eilen menehtyi isovanhemmista toinen
20.12.2020 |
Pelkään tulevia hautajaisia ihan kamalasti.mikä ihme mua vaivaa kun eilen ei itkettänyt kun kuulin tämän jutun että on menehtynyt syöpään , nyt kun on otettu puheeksi kaikki hautajaisiin liittyvä tuntuu etten selviä ja pelottaa. Pelottaa ihan hirveesti enkä tiedä edes miksi. Eilen olin ihan rauhallinen ja tänään varmaan vasta tajusin että totta se on. En tiennyt että olen näin herkkä kun järjestelyistä joutuu puhumaan. Huhhuh.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pelkäät? Sitä että itket? Itku on ihan luonnollista etenkin hautajaisissa.
Itseäni ei myöskään itse kuolema järkytä, mutta se vaiva kun joutuu järjestelemään hautajaisia saa kyllä kiukun ja itkun.
Pelottavat juhlat on sitä pelkään. Olen aina pelännyt niitä urkuja ja suru virsiä ihan lapsesta asti. Täytyy laittaa korvatulpat jos kykenen menemään.
mä en uskalla todellakaan mennä olen oikeasti peloissani ajatuksesta että istun kirkossa kylmällä penkillä ja soi matalaa pelottavaa musiikkia. Joka suunnassa ihmisillä naamat kalpeana ja hui. Ei oo mun paikka eikä kenenkään tietenkään. Miksi ihminen ei voisi vaan hävitä ilmaan kun kuolema tulee. Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista raskainta läheisen menettämisessä on se, että suruaikaa ei ole ollenkaan vaan hautajaisia pitää alkaa järjestellä heti uupuneena.
Hae rauhoittavia lääkäriltä,että pystyt toimimaan. On luonnollista tuntea kaikkea mahdollisia tunteita kun on menettänyt läheisensä. Aika on ainoa joka parantaa oloa. Tsemppiä ja voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista raskainta läheisen menettämisessä on se, että suruaikaa ei ole ollenkaan vaan hautajaisia pitää alkaa järjestellä heti uupuneena.
Elämme juuri tuota aikaa nyt. Itse koen helpottavana, kun pystyy tekemään jotain konkreettista. Sitten kun hautajaiset ja uurnanlasku on ohi, tulee hiljaisuus ja aikaa antaa surun tulla.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavat juhlat on sitä pelkään. Olen aina pelännyt niitä urkuja ja suru virsiä ihan lapsesta asti. Täytyy laittaa korvatulpat jos kykenen menemään.
Auttaisiko sinua kuunnella vaikka etukäteen erilaista urkumusiikkia Youtubesta? Uruillahan voi soittaa mitä tahansa, se on soitin siinä missä muutkin. Pelottaako urkumusiikki sinua myös esim. häissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai minä olen kylmä ihminen kun en itkenyt kyyneltäkään isäni hautajaisissa vaikka olimme läheisiä.
Eihän itku häpeän paikka ole vai onko jollain niin huono itsetunto ettei kehtaa itkeä muiden nähden?
Vierailija kirjoitti:
Pelottavat juhlat on sitä pelkään. Olen aina pelännyt niitä urkuja ja suru virsiä ihan lapsesta asti. Täytyy laittaa korvatulpat jos kykenen menemään.
Jos joutuu itse järjestämään hautajaisia, niin hyvä puoli on siinä, että voi valita tilan, jossa ei ole urkuja, eikä surullisia virsiäkään tarvitse valita. Äitini hautajaisissa ei ollut kumpiakaan, vaan musiikki oli enemmän gospel-tyylistä ilman laulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset auttavat surun yli. Minustakin tuntui, että katkean, mutta kaunis, rauhallinen kirkkotoimitus vain lähimpien kesken helpotti ahdistusta. Siksi hautajaisia pidetään.
Kyllä pelkään urku musiikkia joka lähtöön. Ilmoitin jo että en välttämättä pysty tulemaan kun pelko on niin kamala. Ja joutuu katsomaan vierestä kun läheiset kantaa arkkua maan alle. Huhhuh ihan kamalaa. Varmaan ei edes rauhoittavat auta koska tää pelon tunne on niin voimakas. Nousee ihan karvat pystyyn kun ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista raskainta läheisen menettämisessä on se, että suruaikaa ei ole ollenkaan vaan hautajaisia pitää alkaa järjestellä heti uupuneena.
Elämme juuri tuota aikaa nyt. Itse koen helpottavana, kun pystyy tekemään jotain konkreettista. Sitten kun hautajaiset ja uurnanlasku on ohi, tulee hiljaisuus ja aikaa antaa surun tulla.
Konkreettiset tehtävät ovat tosiaan hyvä tapa päästä alkushokista yli.
Hautajaiset taasen ovat ainakin itselleni tuoneet selvän päätepisteen, antaneet mahdollisuuden jättää hyvästit ja niiden jälkeen on helpompaa jatkaa eteenpäin. Surua totta kai on niiden jälkeenkin ,mutta ei ole ollut samanlaista tunnetta että olisi vielä vereslihalla.
Voimia ap:lle!
olit ensin sokissa tunteet tulee myöhemmin , ihan normaalia
Joo eipä auta kun marssia apteekkiin ja hakea lyricaa jota mulla on vielä jäljellä. Semmosen 2 tbl kun ottaa lähtee ylimääräiset pelot pakkohan mun on ryhdistäytyä ja mennä tukemaan muita surevia. En aio olla enää nössö ,pelkoa kohtihan on jokatapauksessa mentävä muuten jään märehtimään miksi en mennyt ja plaaplaa.
Ap
Kuulostaa lapselliselta mutta mulle onkin nähtävästi kova paikka kun ne lähestyy. Voi itku en ollutkaan niin vahva kun ajattelin