Lue keskustelun säännöt.
Onko rakkautta olemassa? Miltä se tuntuu ?
20.12.2020 |
Kertokaapa, miltä se rakkaus tuntuu ?
Olen tilanteessa jossa en tiedä, olenko vain rutinoitunut avoliittoon ja tämä on normaalia, vai olenko väärän ihmisen kanssa?
Parisuhdetta takana 4,5vuotta. Minun asetelmani on se, että suoraan sanottuna en haluaisi enää vaihtaa kumppania. Minulla meni ikuisuus että vakiinnuin ja en kestä ajatusta että taas luovuttaisin ja epäonnistun.
Lapsia en ole koskaan erityisesti halunnut ja avopuolisollani on lapsia. Hyvin tullaan toimeen.
Avopuolisoni on äänekäs, joissain asioissa mielestäni huonosti käyttäytyvä, raivoaa välillä, pitää kyllä seksistä, tekee hyvää ruokaa ja on itsenäinen. Meillä on myös syvällisiä keskusteluita mutta lähtökohtaisesti olemme kuin eri planeetalta.
Mikä puolisossa alkuun ja edelleen viehättää on hänen itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa. Mutta mikä on parisuhteessa tärkeää ?
Huomaan kaipaavani jotain.. tunnetta. Tuntuu etten tunne oikein mitään puolisoani kohtaan. Osa minusta suorastaan toivoo, että hän haluaisi erota. Jotenkin oikein odotan sitä että olisin surullinen hetken ja joutuisin aloittamaan uuden elämän.
Miksi en tunne rakkautta ? Miltä rakkaus tuntuu ?
Onko minussa vika?? Loppuuko rakkaus joka tapauksessa?
Riittääkö se että yhdessä on hauskaa ja mukavaa ja yhteiset mielenkiinnon kohteet ?
Seksiä on mutta en syty puolisostani samalla tavalla enää. Joskus hän oikein v*tuttaa minua. Hän tuntuu jotenkin kovalta. Kaipaan jotain pehmeää. Kaipaan että joku ymmärtäisi ja kenen kanssa tuntisin, erityistä yhteenkuuluvuutta. Onko nämä ajatukset todella vaan sitä millaista keski-ikäisten elämä on ja parempi vaan etten muusta haaveile kun ei se vaihtamalla parane?
Kommentit (9)
Puolisosi kuitenkin tuntuu rakastavan sinua kun häntä ei teidän tilanne haittaa ja sinulle sanoisin että teidän suhde vaikuttaa ihan tavalliselta normaalilta parisuhteelta. Tietenkään enää vuosien kuluttua ole sitä huumaa mitä alussa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä, että toista ajatellessa meinaa pakahtua helliin tunteisiin. Ikävöi kun se ei ole paikalla ja nähdessä tekee mieli rutistaa kahtia. Toisen eteen olisi valmis tuomaan kuun taivaalta ja suojelemaan vaikka omalla hengellään.
Joinakin päivinä se toki saattaa vtuttaa aivan ankarasti ja painaa kaikki napit pohjaan yhtäaikaisesti. Mutta silloinkin pohjalla on vahva kumppanuuden ja saman tiimin jakamisen tunne. Nuo hetket eivät todellakaan saa miettimään, pitäisikö henkilöstä erota.
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi kuitenkin tuntuu rakastavan sinua kun häntä ei teidän tilanne haittaa ja sinulle sanoisin että teidän suhde vaikuttaa ihan tavalliselta normaalilta parisuhteelta. Tietenkään enää vuosien kuluttua ole sitä huumaa mitä alussa oli.
Kiitos!
Luulen että turhaan mietin, miltä se rakkaus tuntuu. Tärkeintä kai jos molemmat on tyytyväisiä niin sillä mennään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siltä, että toista ajatellessa meinaa pakahtua helliin tunteisiin. Ikävöi kun se ei ole paikalla ja nähdessä tekee mieli rutistaa kahtia. Toisen eteen olisi valmis tuomaan kuun taivaalta ja suojelemaan vaikka omalla hengellään.
Joinakin päivinä se toki saattaa vtuttaa aivan ankarasti ja painaa kaikki napit pohjaan yhtäaikaisesti. Mutta silloinkin pohjalla on vahva kumppanuuden ja saman tiimin jakamisen tunne. Nuo hetket eivät todellakaan saa miettimään, pitäisikö henkilöstä erota.
Siis voiko noin tuntea todella kumppania kohtaan? Ja pitkään ?
Tunsin ehkä alkuun, 3-6kk jotain tuon tyyppistä. Tuo kuvaus tuntuu siltä, mitä ihmiset joskus kuvaavat lapsiaan kohtaan, ehdotonta rakkautta. Ja minä muistan tunteneeni entistä koiraani kohtaan.
Ap
Eikö usein puhuta, että pitkissä suhteissa kiintymys nousee tärkeämmäksi tunteeksi kuin rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä, että toista ajatellessa meinaa pakahtua helliin tunteisiin. Ikävöi kun se ei ole paikalla ja nähdessä tekee mieli rutistaa kahtia. Toisen eteen olisi valmis tuomaan kuun taivaalta ja suojelemaan vaikka omalla hengellään.
Joinakin päivinä se toki saattaa vtuttaa aivan ankarasti ja painaa kaikki napit pohjaan yhtäaikaisesti. Mutta silloinkin pohjalla on vahva kumppanuuden ja saman tiimin jakamisen tunne. Nuo hetket eivät todellakaan saa miettimään, pitäisikö henkilöstä erota.
Siis voiko noin tuntea todella kumppania kohtaan? Ja pitkään ?
Tunsin ehkä alkuun, 3-6kk jotain tuon tyyppistä. Tuo kuvaus tuntuu siltä, mitä ihmiset joskus kuvaavat lapsiaan kohtaan, ehdotonta rakkautta. Ja minä muistan tunteneeni entistä koiraani kohtaan.
Ap
No en tietenkään tiedä, voitko sinä tuntea noin kumppania kohtaan. Itse olen tuntenut näin vain ja ainoastaan kumppania kohtaan, en ketään muuta.
Eräs vanha pappa totesi kerran näin ,että Ei se puoliso vaihtamalla parane.
Kaikissahan meissä on erilaisia piirteitä tiedostettuja ja tiedostamattomia jotka ärsyttävät muita. Armollisuus, anteeksi antaminen ja pyytäminen sekä unohtamisen lahja myös toinen toisemme kunnioittaminen , auttavat pitämään rakkautta ihmisten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siltä, että toista ajatellessa meinaa pakahtua helliin tunteisiin. Ikävöi kun se ei ole paikalla ja nähdessä tekee mieli rutistaa kahtia. Toisen eteen olisi valmis tuomaan kuun taivaalta ja suojelemaan vaikka omalla hengellään.
Joinakin päivinä se toki saattaa vtuttaa aivan ankarasti ja painaa kaikki napit pohjaan yhtäaikaisesti. Mutta silloinkin pohjalla on vahva kumppanuuden ja saman tiimin jakamisen tunne. Nuo hetket eivät todellakaan saa miettimään, pitäisikö henkilöstä erota.
Ja on itseasiassa yksi henkilö joka ehkä on herättänyt tällaisia tuntemuksia minussa vuosien ajan. Mutta emme ole voineet olla suhteessa koska asumme eri puolilla maailmaa. Luulen että tunteet ovat säilyneet koska ne eivät ole koskaan ”rutinoituneet”. Välitän hänestä edelleen ja mm. riennän apuun kun tarvis. Muuten toivon, että hän vakiintuu aloillaan ja hän toivoo samaa minulle.
Vai olenko minä vain kyynistynyt ? Mitä minulle on tapahtunut.
Ap
Up
Kertokaa nyt miltä se rakkaus tuntuu ?