Jos nykypäivän feministi aikamatkustaisi 50 luvun Suomeen

Saisi hebulin ensialkuun.

Pitäisi tehdä raskasta maataloustyötä aamusta iltaan navetassa ja pellolla. Jos perheen perustaisi, niin lapset jäisivät päiväksi kotiin odottamaan, kun äiti ja isä menisivät peltotöihin, tai sitten lapset tulisivat mukaan tekemään töitä.

Tämä olisi ehkä todennäköisin skenaario, koska 50-luvun Suomi oli kovin maatalousvaltainen yhteiskunta ja iso osa väestöstä asui maaseudulla.

Kouluttautuisi hyvään ammattiin. Ottaisi tasa-arvon hyväksyvän puolison. Jos tällaista ei löytyisi, jättäytyisi vapaaehtoisesti naimattomaksi.

Saattaisi adoptoida lapsen, jonka au-äiti lahjoittaa adoptioon sanomalehti-ilmoituksella.

Mummo oli 50 -luvulla parikymppinen. Mummo oli vahva nainen ja ei ikinä alistunut miehille. Feministi ihan varmasti jos vielä eläisi. Mummo oli karjakko, kiersi hoitamassa lehmiä talosta taloon. Onnettomuudekseen mummon seurustelusuhde päättyi, jonka jälkeen mummo huomasti olevansa raskaana. Lapsi olisi ollut katastrofi niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Ei lapsen kanssa karjakon paikkoja olisi saanut. Mummon piti antaa lapsi kasvatukseen sukulaisille ja salata asia. Mummo oli onnekas. 1950 -luvulla au äitejä uhkasi irtolaisuuslaki, jonka perusteella lapsia otettiin huostaan pelkän isättömyyden vuoksi ja heidän äitinsä steriloitiin. Tätä lakia noudatettiin hyvin aktiivisesti.

Taitais feministi Manta jäädä 50-luvulle kun saisi kokea lihaksikkaan vahvan miehen rutistuksen illan hämärtyessä.

mies52v

Ei Suomessa mitään isoja yllätyksiä tulisi, onhan meillä naiset päässeet päättäviin asemiinkin asti jo itsenäistymisen alusta asti.

Esimerkiksi oma vaarini oli pesunkestävä feministi loppuun asti ja eli nuoruuttaan 1950-luvulla. Nimenomaan vaariltani olenkin lapsesta asti oppinut asennoitumaan ihmisiin sukupuoli taka-alalla. Vaarini oli se, joka kannusti lukemaan niin pitkälle kuin ikinä kiinnostaa ja mikä ikinä kiinnostaa. Koskaan ei ollut erikseen naisten ja miesten juttuja, tyttöjen ja poikien leluja tms. Mummoni taas oli hieman perinteisempi ja sai joskus ihan palautetta siitä, miten puheessaan toisinaan sukupuolitti meitä lapsenlapsia.

Eli jos tekisin aikamatkan, tuskin tarvitsisi sen kummemmin järkyttyä. En menisi minnekään umpipöndelle kuitenkaan, ihan kaupunkilaisia olemme koko suku aina olleet muutenkin.