Vihdoinkin sinnikäs piiritys alkaa tuottaa tulosta.
Jätin tyttöystäväni 25 vuotta sitten. Vuosi siitä meni biletellessä ym tyhmää, kunnes tajusin, että olin tehnyt virheen. Silloin oli jo liian myöhäistä alkaa pyytämään takaisin, koska hän oli jatkanut elämäänsä. Vuosien myötä hän meni tahollaan naimisiin ja minä myös. Viestiteltiin joskus (lähinnä minun aloitteestani) ihan niitä näitä.
Pari vuotta sitten kuulin, että hän on eronnut ja toiveeni heräsi ja lähestyin häntä kahvikutsulla.
Käytiin kahvilla (pelkkä kahvittelu) ja oli oikein mukavaa. Olen tietoisesti rakastanut häntä kaikki nämä vuodet, mutta koska itse olin kahvittelun aikaan vielä naimisissa niin homma jäi siihen. Nyt olen itsekin eronnut ja eilen laitoin hänelle treffipyynnön, mihin hän vastasi myöntävästi. Jos nyt saan hänet takaisin, niin voin vannoa etten koskaan enää päästä käsistäni. Hän on ollut mulle se oikea aina. Näin se vaan vanhallakin vielä perhoset lepattaa vatsan pohjalla.
Kommentit (12)
Kiva juttu! Munkin vanhemmilla on ystäväpiirissä eräs pariskunta, joka seurusteki parikymppisenä, erosi ja palasi sitten uudelleen yhteen vähän allekuuskymppisinä. Toinen heistä oli välillä naimisissa ja perusti perheen.
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Oikeastaan hyvä, pelkäsin tämän olevan jonkun kamalan vainoajan tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Oikeastaan hyvä, pelkäsin tämän olevan jonkun kamalan vainoajan tarina.
Samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Oikeastaan hyvä, pelkäsin tämän olevan jonkun kamalan vainoajan tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Oikeastaan hyvä, pelkäsin tämän olevan jonkun kamalan vainoajan tarina.
Samoin.
Kuin myös. Niitä kertoja, kun ei voi ärsyyntyä siitä, että otsikko ja aloitus eivät vastaa toisiaan.
Olen totaalisen kyllästynyt näihin satuihisi.
Nimeni jäi kesken: VAUVAPALSTALLA.
Tiedän tuon tunteen. Nuorena olen tavannut ihmisiä, jotka eivät silloin tuntuneet oikealta. Vuosikymmeniä myöhemmin olen todennut, että olisi potentiaalia suhteeseen.
Aika näyttää. Ei elämässä tarvitse saada kaikkia heti. Myös vanhempaan ikään on hyvä säästää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on miesten käsitys sinnikkäästä piirittämisestä: kahvit eksän kanssa.
Oikeastaan hyvä, pelkäsin tämän olevan jonkun kamalan vainoajan tarina.
Joo näistä on kokemusta. Pysykää naiset kaukana stalkkaajista. Ne urkkii teidän yksityisasianne, osoittelee teitä sormellaan ja pyrkivät mahdollisesti käyttämään hyväksi vielä.
Jaa-a. Itse en kyllä haikaile yhtäkään nuoruuden poikaystävää takaisin, vaikka muuten onkin hyvät muistot. Kiva kuitenkin, jos homma toimii. Sikäli ymmärrettävää naisen näkökulmasta, että ennestään tutun kanssa on helpompi aloittaa suhde kuin etsiä jostain deittipalstoilta. En kuitenkaan alkaisi tapailla ketään, jonka kanssa olen jo todennut, että pieleen meni.
Missä kohtaa se sinnikäs piiritys tässä oli?