Päättyykö +-20v:nä solmitut liitot aina 30 kieppeillä? Näin kuulin. Ei kai..

viimeistään 40-vuotiaana kun kaikki on jo nähty yhdessä ja vielä on nuoruutta jäljellä kokeilla elämää toisen kanssa.

Naimisiin mennessämme olin 20v. ja mies 22v. Lapsiakin on jo monta (viisi). Ja menee paremmin kuin koskaan, ja voin sanoa, että aina vain on mukavempaa elää yhdessä.



Eli näillä perustein sanoisin, että ei kai. :)

oltiin 18 ja 19 kun aloitettiin, nyt ollaan 32 ja 33. menee paremmin kuin koskaan ::)

eiköhän ole ihan ihmisistä kiinni eikä siitä iästä.

tuttavani perusteli sillä, että kun oikein nuorena aletaan seurusteleen, ollaan itsekin "vähän hukassa", ei oikein tiedetä mitä halutaan ja mennään ja rakastutaan ja tehään vaik lapsia. Sit kun vuosia tulee, "löydetään oikea minä" ja tajutaan, että kumppani on ihan vieras. jotain tällast se selitti. ap

nyt 33v.

Pitä vissiin odotella milloin tulee tarve erota? 3 vuotta siis jo "yliajalla".

Just miehen kanssa yks ilta juteltiin, miten kumpikaan ei näe eroa vaihtoehtona ollenkaan,jos tulisi jotain ongelmia.

Yhdessä on kasvettu aikuisiksi ja vaikeaa olisi elää ilman toista ja hänen tarjoamaa tukea ja ymmärrystä, jotka perustuvat perinpohjaiseen tuntemiseen.

omalta rippipapiltaan (vuonna 1920...) : "älkää menkö naimisiin ennen kuin 26-vuotiaina, silloin vasta ihminen on siihen kypsä".

Yhteen mentiin 17-vuotiaina, erottiin 27-vuotiaina, kun kyllästyin riitoihin ja syyttelyyn, en missään ollut riittävän hyvä ja ahkera, kuten miehen äiti.. olin lisäksi liian mustasukkainen miehen viikkojen poissaoloista. Vasta eron jälkeen, miehen seurusteltua myös muiden kanssa, aloin saada tunnustusta. "en osannut arvostaa sinua tarpeeksi" Sama on tietysti pätenyt myös myöhemmin, kun olen ottanut kokemattoman mammanpojan. Mutta en näköjään virheistäni ole oppinut, kun nytkin tapailen yli nelikymppistä peräkammarinpoikaa.. Pitäisi varmaan unohtaa heti alkuunsa..

Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Toisaalta kun on yli puolet elämäsä saman kanssa ollut niin osaisiko sitä muiden kanssa ollakaan? Päätös on tehty yhdessä ettei erota ihan heppoisista syistä.

Mutta onhan monen elämä mennyt tuonkin kaavan mukaan.



Ja sitten minä henk koht tunnen muutamia, joissa nainen on käynyt ainakin vieraissa ja haaveillut erosta 30v -kieppeillä, mutta palannut sitten "järkiinsä".



Mutta tosiaan näitä onnellisena jatkavia esimerkkejäkin on varmasti paljon

Naimisiin 21 vuotiaana ja ero 29 vuotiaana.



Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin noin nuorena mutta silloin tuntui "helpommalta" mennä naimisiin kuin erota. Pikkuhiljaa sitä tajusi että oho, eihän tässä elämässä olekaan mitään harjoituskierrosta eli ei kannata olla avioliitossa jossa ei ollaan vain mukavuuden vuoksi.

minä olin 22 v, kun menin naimisiin. Nyt olen 40 v, eikä mieleen ole koskaan tullut erota.

eikö ihmiset eroa kaikenikäisinä, ja toiset pysyy yhdessä eroamatta ollenkaan!?!



Me mentiin pari kymppisinä naimisiin, nyt ollaan reilusti päälle kolmekymppisiä ja meinataan pysyä yhdessä loppuelämän ajan. Tietysti kaikki 3/4/5-kympin kriisit on mahdollisia eropiikkejä, mutta en usko, että tässä on mitään standardia, mitä kannattaisi pelätä.



En tiedä minäkâän osaisinko edes elâä kenenkään muun kanssa. Luulen, että äkkiä vois tulla katumapâälle, kun muistaisi miten mukavaa meillä on aina ollut. :-) Ja miten kiva, kun tuntee puolisonsa niin hyvin, tietâä sekä heikkoudet, että vahvuudet, kuten myös toisin päin. Eli paras tukija on aina kaikessa juuri se oma puoliso. Siitä olis kenekâän vähän vaikea laittaa paremmaksi!



Tosiaan vuodet on parantaneet suhdetta monella tapaa. Sitä hitsautuu kai yhteen huomaamattaan. Tosin meillä on alusta asti ollut hyvin samanlaiset arvomaailmat ja elämânkatsomukset ja sitoutuminen on myös ollut samaa luokkaa molemmilla, eikä molempien puheliaisuuden ja sosiaalisuuden vuoksi ole ikinä ollut mitään isompia ongelmiakaan. Kaikki on aina saatu selvitettyä reaaliajassa ihan vain keskustelemalla. Ne asiat ovat kyllä varmasti edesauttaneet.

näin äkkiseltään lukiosta. Meillä oli 3 rinnakkaisluokkaa.



Tietämäni mukaan vain 1 nuorena naimisiin mennyt pari on enää yhdessä. Muut ovat eronneet ja uudessa suhteessa.



Ensimäinen erobuumi tulee 30 vuotiaana, toinen 40 vuotiaana.

Lisäksi vanhatpiiat menevät äkkiä naimisiin 30 vuotiaan lyhyen seurustelun jälkeen ja tekevät lapset lyhyellä ikäerolla lyhyen tutustumisen jälkeen (esim. allekirjoittanut)



Meistä kypsän iän avioliitoista on eronnut n. puolet



Tämä ei ole kattava gallup, mutta sellainen yleissilmäys meistä 60-luvun puolivälissä syntyneistä.

Naimisiin mentiin 23 v, ja naimissa oltu nyt kohta 20 v. Samoin vanhempani ja suurin osa muustakin suvustani. Pikemminkin useammin ovat eronneet ne jotka ovat menneen naimisiin reilusti yli 30 v (siis omassa tuttavapiirissäni).