Lähisuhdeväkivalta ja ”ystävien” katoaminen

Ystävät turhautuvat. He toivovat sinulle hyvää ja että sinulla olisi helpompaa ja mukavampaa. He kuitenkin kokevat, että sinä valitset mieluummin väkivaltaisen puolison kuin hyväntahtoiset ystävät. Eivät tavalliset ihmiset jaksa käsittää sitä, että joku jää pahoinpideltäväksi, vaikka muitakin vaihtoehtoja on.

Ehkä ystäväsi ovat pelastaneet sinun useamman kerran sen puolison kynsistä. Nyt ovat luovuttaneet, ole sitten siellä kun niin tahdot. Ystävien kesken yleensä keskustellaan mukavista asioista, ja rajansa silläkin, kuinka pitkään jaksetaan tukea. Aika omituinen olisi se ystävä, joka tukisi sinua siinä tilanteessa, kun väkivalta vain jatkuu.

Etkö muka ole huomannut, että puolisosi karkottaa sinun ystäviäsi lähipiiristänne?

Jos et tee mitään asian ratkaisemiseksi, et kuuntele neuvoja, niin ei kukaan jaksa loputtomiin.

Onko se väkivaltainen sun oma alaikäinen lapsi vai miksi hitossa et pääse eroon siitä?

Vierailija kirjoitti:

Ystävät turhautuvat. He 7toivovat sinulle hyvää ja että sinulla olisi helpompaa ja mukavampaa. He kuitenkin kokevat, että sinä valitset mieluummin väkivaltaisen puolison kuin hyväntahtoiset ystävät. Eivät tavalliset ihmiset jaksa käsittää sitä, että joku jää pahoinpideltäväksi, vaikka muitakin vaihtoehtoja on.

Ehkä ystäväsi ovat pelastaneet sinun useamman kerran sen puolison kynsistä. Nyt ovat luovuttaneet, ole sitten siellä kun niin tahdot. Ystävien kesken yleensä keskustellaan mukavista asioista, ja rajansa silläkin, kuinka pitkään jaksetaan tukea. Aika omituinen olisi se ystävä, joka tukisi sinua siinä tilanteessa, kun väkivalta vain jatkuu.

Etkö muka ole huomannut, että puolisosi karkottaa sinun ystäviäsi lähipiiristänne?

Eräs ystäväni oli tällaisessa kierteessä. Kaksi vuoden ajan hän tuli muutaman kerran viikossa, meille turvaan, kertomaan ja esittelemään vammoja siitä, miten mies hakkasi, pohti mitä tehdä, ja joka kerran palasi illa takaisin miehen luo.

Yritimme kaikkemme, että saisimme naisen turvaan, mutta se ei riittänut.

Kahden vuoden päästä oli pakko laittaa omalta osalta peli poikki, ei ollu enää voimia seurata sitä touhua. Tästä on 15 vuotta ja ovat edelleen yhdessä miehensä kanssa.

Usko pois, useimmat "ystävät" lähtevät tasan tarkkaan silloin kun lakkaat olemasta hauska..

Autoin ystävää eroamaan väkivaltaisesta kumppanista.

Kun ystävä palasi takaisin eksänsä luo hakattavaksi, katkaisin välit.

Liika on liikaa.

Voisitko ap avata vähän tilannetta?

Jatkuuko väkivalta edelleen etkä lähde silti pois? Miksi ystävien pitäisi jaksaa tuollaista tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Autoin ystävää eroamaan väkivaltaisesta kumppanista.

Kun ystävä palasi takaisin eksänsä luo hakattavaksi, katkaisin välit.

Liika on liikaa.

Tein saman, mutta tutun kanssa. 

Hänen miehensä hakkasi hänet sairaalaan. Naisparalla oli naama tohjona, käsi paketissa ja lukemattomia mustelmia.

Nainen ymmärsi erota miehestään, mutta myöhemmin hän palasi "rakkaan hakkaajan luo, joka on hänen lastensa isä".

Teko oli mielestäni kammottava, vaikka todennäköisesti köyhyyden sanelema. Yhdessä on halvempi asua.

Älä jää hakattavaksi - koskaan.

Itselläni oli tälläinen ystävä myös. Juoksi aina luokseni, kun mies uhkasi tppaa tai hakkasi, sitten aina katosi, kun heillä oli se "ihana-vaihe" ja sitten taas juostiin mun luokse itkemään, kun mies hakkasi viinapäissään.

Tuli sellainen olo, että olin terapeutti, enkä jaksanut enää sitä itsetuhoista käytöstä.

Tästä on jo kauan aikaa. Tietääkseni tuo mies kävi jo ihan linnassa tuon naisen hakkaamisesta, mutta sitten palasivat yhteen.

Väkivaltaongelmissa oikea yhteydenottotaho on poliisiin, turvakotiin, terapiaan.

Ei kukaan halua tukea väkivaltatilanteen jatkumista.

Miksi ihmeessä pitäisi lohduttaa ihmistä joka oma-aloitteisesti palaa kerta toisensa jälkeen hakattavaksi?

Ystäivä löytyy uusia mutta hyvää jännä miestä ei!

t:Jänämies

Minulla oli hyvin samanlaista avioliitossani.  En kertonut ystävilleni tai tutuille, mutta vaikka olisinkin kertonut kotitilanne kuormitti minua niin paljon että ystävät/tutut olisivat joka tapauksessa kaikonneet seurastani ahdistuksen ja masennuksen näkyessä minusta.

Kuten tähän ketjuun jo moni vastasi, etteivät jaksaneet. Se on ikävä kyllä hyvin totta. Ihmiset eivät ole asiantuntijoita ja toimivat niin kuin itse hyväksi uskovat. Hyvän tarkoittaminen on tottakai hienoa, mutta joskus siitä ei ole yhtään mitään hyötyä tai jopa vie tilanteen vielä huonompaan suuntaan.

Minä mietin, tutkin, pohdin, miksi elän puolisoni kanssa. Mikä saa minut aina yhä uudelleen antamaan anteeksi, pysymään hänen luonaan,  uskomaan huomiseen jne.

Lopulta kerroin läheisimmälle ystävälleni, joka heti ja sisukkaasti painosti  minua kääntymään turvakodin puoleen. Joka kerta itkiessäni puolisoni käytöstä hän kuunteli ja kommentoi, että mene_ turvakotiin. KUnnes uskoin. 

Turvakodissa kävin keskustelemassa noin kymmenen kertaa ja sain valtavasti apua ymmärtää tilanteeni kotona. Käytännön ohjeita, miten toimia kotona  kuin myös ylipäätään  miten päästä irti tukahduttavasta tilanteesta. Jatkoin sitten vielä terapiassa, jossa avasin ylipäätään syitä sietää puolison käytöstä. ja mihin kiintymyssuhteeni perustuvat. 

Kaikki se kannatti. Asiantuntijoiden avulla hitaasti ja varmasti. Älä siis jää nojaamaan ystäviisi, vaan pohtikaa/keskustelkaa mistä sinä voisit hakea osaavaa apua. Ystävä lähtee taatusti tueksesi, jos et uskalla mennä ensimmäistä kertaa johonkin kertomaan tilanteesta. Ystävät auttavat, kun sinä tiedät mihin suuntaan haluat elämässäsi mennä. Nyt lillut sameissa vesissä ja sieltä sinua ei ystävä osaa kiskoa pois.

Jätä se sika ja pidä ystävistäsi kiinni. Älä vaadi heitä toimimaan kusitolppana ja katsomaan kädettömänä sivusta kun tuhoat itse oman elämäsi.

Pelastin yhden ystävän väkivaltaisesta suhteesta. Muutaman viikon ystävä oli sinkkuna, ja sitten meni yhteen alkoholiongelmaisen miehen kanssa. Holistin kanssa on nyt tulossa lapsia. Oli pakko ottaa etäisyyttä oman mielenterveyteni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ystäivä löytyy uusia mutta hyvää jännä miestä ei!

t:Jänämies

Sinulle tuli kirjoitusvirhe nimimerkissä, Jämämies.