Lue keskustelun säännöt.
Vanhat asuinseudut. Herättääkö ajatuksia?
08.12.2020 |
Tänään kävin katsomassa ystäväni uutta asuntoa. Olen aikoinaan asunut samoilla pihoilla kun esikoiseni oli pieni.
Tuli outo olo kävellä ns.väärään rappuun. Hieman haikeana katselin vanhan asuntoni ikkunoihin ja mietin aikaa kun siellä asuin.
Herättääkö teillä muilla mitään ajatuksia jos päädytte syystä tai toisesta vanhan asuntonne kulmille?
Kommentit (6)
Muutin asumaan samaan rivitaloon (mutta ei kuitenkaan ihan samaan asuntoon) kuin jossa lapsena joskus asuin mutta josta muutimme muualle. Muutama päivä muuton jälkeen menin ihan vain vanhasta vaistosta aina väärälle ovelle avaimeni kanssa, eli siis siihen rivariasuntoon jossa lapsena asuimme.
Tulee aina toisinaan tuolla ulkona mieleen juttuja kuten mihin rakennettiin kaikkien lasten kanssa yhteistuumin jättimäinen lumilinna, mihin hautasin kuolleen hamsterin 9 vuotiaana sun muita muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin asumaan samaan rivitaloon (mutta ei kuitenkaan ihan samaan asuntoon) kuin jossa lapsena joskus asuin mutta josta muutimme muualle. Muutama päivä muuton jälkeen menin ihan vain vanhasta vaistosta aina väärälle ovelle avaimeni kanssa, eli siis siihen rivariasuntoon jossa lapsena asuimme.
Tulee aina toisinaan tuolla ulkona mieleen juttuja kuten mihin rakennettiin kaikkien lasten kanssa yhteistuumin jättimäinen lumilinna, mihin hautasin kuolleen hamsterin 9 vuotiaana sun muita muistoja.
Me asumme myös lapsuudenkotini naapurissa (okt seutua). Tunnen naapurini joka asuu tässä vanhassa kodissani. Olen käynyt kylässä ja miettinyt kuinka meillä oli mitä missäkin verrattuna nykyiseen. Todella outo olo tullut. Jotenkin haikea mutta mukava.
Hyvä asukas joka pitää huolta vanhasta kotitalostamme. Leikkimökkinikin on vielä pihalla ehostettuna ja lasten leikeissä.
Vantaan Koivukylä. Pakokauhua silloin, pakokauhua nyt. Tuttua ja ahdistavaa.
Minä asun synnyinkaupungissani.
Lähdin täältä aikoinaan, olin lomalla vanhempien luona ja tapasin tulevan mieheni, entisen koulukaverini,rakastuimme.
Saatiin kaksi lasta ja rakennettiin, tuli ero, jäin lasten kanssa.
Täällä olen ja elän tyytyväisenä, nyt eläkkeellä.
Töitä riitti 43 vuotta, nyt lapsilla (2) hyvät virat, isot talot ja hyvä elämä, muutenkin kuin taloudellisesti.
Samoin minulla, eläke kohtuullinen, ihana oma koti ja olen lähellä lapsiani.
Muistoja on jokapaikka täynnä.
❤️
Olen asunut monessa talossa, joiden ohi usein kävelen, mennään autolla, muutteli nuorempana usein. Yhden asunnon ikkunat näkyy bussin ikkunasta ja tullut kytättyä nykyisen asukkaan lamppuja, hyllykköä samalla paikalla jossa itselläni oli tv-taso, ja seinällä jolle oli tarkoitus laittaa tauluja, näkyy tauluja. On siis bussipysäkin takana, bussi pysähtyy siihen usein. Kaikista tulee enemmän tai vähemmän ikäviä muistoja, onneksi tiet joiden varrella vanhat asunnot on, on tullut kuljettua niin usein etten juuri muista niistä mennyttä aikaa. Talossa jossa asuimme kun esikoinen syntyi, voisi olla jännä päästä käymään.
Tulee muistoja mieleen ja jotkut paikat tekee surulliseksi koska en voi palata.