Milllä tavoin nuoruuden rakastumiset ja aikuisena rakastuminen eroavat toisistaaan?

Aikuisena ehkä sortuu liikaa analysoimaan ja miettii voiko tästä tulla mitään. Huonot kokemukset myös rajoittavat, ja saavat joskus suorastaan juoksemaan karkuun. Nuorena sitä vaan rakastuu, ja koko maailma on avoin.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena ehkä sortuu liikaa analysoimaan ja miettii voiko tästä tulla mitään. Huonot kokemukset myös rajoittavat, ja saavat joskus suorastaan juoksemaan karkuun. Nuorena sitä vaan rakastuu, ja koko maailma on avoin.

Mullla on jäänyt koko nuoruus elämättä. Tiedä yhtään miten mihinkin pitäisi suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena ehkä sortuu liikaa analysoimaan ja miettii voiko tästä tulla mitään. Huonot kokemukset myös rajoittavat, ja saavat joskus suorastaan juoksemaan karkuun. Nuorena sitä vaan rakastuu, ja koko maailma on avoin.

Mullla on jäänyt koko nuoruus elämättä. Tiedä yhtään miten mihinkin pitäisi suhtautua.

Elii mikä on ns normaalia jotta ei pidetä ns hulluna.

Nuorena ottaa vaikka turpaansa rakastamaltaan ihmiseltä. Ei mitään itsesuojeluvaistoa, Aikuisena arvioi, onko suhteesta enemmän haittaa vai hyötyä. Turpaansa voi edelleenkin ottaa, mutta ei enää ilmaiseksi. 

Ei mitenkään, jos oikeasti rakastuu. Näin ainakin itse koin, kun rakastuin 38 - vuotiaana. Edellinen rakastuminen oli teininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena ehkä sortuu liikaa analysoimaan ja miettii voiko tästä tulla mitään. Huonot kokemukset myös rajoittavat, ja saavat joskus suorastaan juoksemaan karkuun. Nuorena sitä vaan rakastuu, ja koko maailma on avoin.

Mullla on jäänyt koko nuoruus elämättä. Tiedä yhtään miten mihinkin pitäisi suhtautua.

Elii mikä on ns normaalia jotta ei pidetä ns hulluna.

Tiiedätkö mitä on se ns normaali? Se on siitä että ihminen viettää sen lyhyen tylsän elämänsä ja kuolee katkeroituneeena pois. Se onn normaalia.

Nuorena ihastuu ja rakastuu pelkkään ulkonäköön.

Vanhempana toivottavasti ihmisen luonteeseen ja persoonaan.

Nuorena rakastuu ihmiseen jonka edessään näkee ja vanhempana ihmiseen jonka haluaa muuttaa haluamakseen.

Nuorena rakkaus on vilpittömämpää.

Samanlaista se on.

Nuorena luulee että se on ikuista. Myöhemmin se on muutenkin vähän laimeampaa kun sen on jo kerran kokenut, sellainen konjakki-ilmiö : ensimmäinen paukku maistuu taivaalliselle, toinen menettelee ja kolmas maistuu kauhealle.

Nuorena rakastuin ensisilmäyksellä, se päättyi todella huonosti. Nyt en aio rakastua ennen kun opin tuntemaan toista enemmän. Luotan myös muiden arviointikykyyn enemmän, nuorena en kuunnellut vaikka varoiteltiin.

Kantapään kautta nämä jutut pitää oppia näemmä.