Mitä mieltä olitte HS:n hääjutusta? Eli "ketä vieraiksi"-teemalla.
Kommentit (22)
Kaksi sukua yhdistyy. Kyllä se olisi muistamisen arvoinen perinne mun mielestä. Kavereiden kanssa voi bilettää muutenkin.
häiden luonne on muuttunut, ne eivät "nykynuorten" mielestä enää ole sukujuhla, vaan enemmänkin kaverijuhla. Ja mun mielestä ihan hyvä niin, älytöntä että pitäisi kutsut kaikenmaailman serkunkaimat vaan sen takia että ovat sukua!
Olisi ollut älytöntä juhlia meidän päivää heidän kanssaan.
Oli lasten ja lähisukulaisten kahvikekkerit.
Ne ihmiset jotka kuuluvat arkipäiväämme tulivat sitten varsinaiseen juhlaa.
Ja siellä ei ollut lapsia (kukaan ei perunut tuloaan lastenhoito ongelmiin vedoten).
että häätkin muuttuisi vain samanikäisten kavereiden biletysjuhlaksi. Suomessa on niin vähän mitään perinteitä tallella muutenkin, kaikista luovutaan, verrattuna moniin muihin maihin.
Meillä olivat isomummu ja -vaari suvun yhdessäpitävä voima, vanha pari tunsi tarkasti kaikkien asiat ja kaikki kävivät heidän luonaan synttäreillä ja hääpäivää juhlimassa ja ihan muutenkin. Siitä poiki myös se, että muissa perhejuhlissa tavataan. Se on kivaa. Ehkä me ollaan sosiaalisempia kuin nykyään monet muut on, eikä se tunnu työläältäkään. Muutaman viikon päästä taas tavataan :D
kyllä meidän suvustakin löytyy monenlaista osaajaa ja apua milloin mihinkin asiaan, lakiasioista lääketieteeseen tai rakennusjuttuihin.... mä en tajua miksi vain kaverit olis se autuaaksi tekevä porukka. Ei niitäkään kaikkia valita, kavereilla voi olla veemäisiä puolisoita jne.
häiden luonne on muuttunut, ne eivät "nykynuorten" mielestä enää ole sukujuhla, vaan enemmänkin kaverijuhla. Ja mun mielestä ihan hyvä niin, älytöntä että pitäisi kutsut kaikenmaailman serkunkaimat vaan sen takia että ovat sukua!
Miksi kaverit olisivat automaattisesti jotenkin huonompi verkostopohja kuin suku?
Ja mulla on tosi kiva suku ja tykkään sukulaisistani, mutta kun etäisyyttä on yli 500 km niin ei kauhean usein tule nähtyä. Kaverit on tärkeämpiä.
ja sen takia en tajua että joku pitää kutsua vaan sen takia että on sukua! Jos siis ei muuten ole missään tekemisissä. Jos on ihan bestis muutenkin niin sitten tietty on ihan sama onko sukulainen vai ei. Mutta, vaan sen takia, että joku on vaikkapa serkku tms, niin ei se mikään peruste ole kutsumiselle!
Isoa ja hienoa pitää olla... outoja teemoja ja kaiken maailman nipertelyä. Lahjaksi ei kelpaa mikä vaan vaan raha tai lahjalistalta yyberkalliit astiat. Ohjelmat on jotain ihme sisäpiirin vitsailua, ruoka jotain sushia ja hääpari istuu koko illan kavereitten kanssa.
Mitä mieltä olitte HS:n hääjutusta? Eli "ketä vieraiksi"-teemalla..
kaverit tuppaavat kaikkomaan jossain vaiheessa, vain harva pysyy.
edes mieheni ei ollut kuullut. Perinteistähän täytyi pitää kiinni. Ihan älytöntä, ne oli surkeat häät.
järjestää prikulleen sentyyliset häät kuin haluaa.
Suku voi olla pariskunnalle tärkeä, mutta ei se parista tee sen sosiaalisempaa tai parempaa kuin jos pariskunta on orientoituneempi pitämään yhteyttä kaveripiiriin.
Joka tapauksessa ns. perinteet ovat häiden kyseessä ollessa aika tuoreita. Eiköhän nykyhäissä ole yhdisteltynä ns. maaseuturomanttisia perinteitä ja sitten amerikkalaisista elokuvista kopioituja "perinteitä".
Ja sille, jonka mielestä hääparit (varsinkin morsiamet) ovat ITSEKKÄITÄ.... millaiset ovat EPÄITSEKKÄÄT häät? Eikös ihmisillä ole oikeus järjestää ja kustantaa varsin kalliit kalaasit juuri itsekkäistä syistä. Ja mikä ihmeen pakko siellä olisi syödä pelkästään karjalanpaistia ja rosollia?
Hauskaahan se vaan on, jos saa kutsun erikoisiin häihin.
Eri juttu sitten on tuo lahjapuoli. Pitäisin aika nolona, jos joku hääpari kehtaa jurmottaa vääränlaisesta lahjasta. Ei kutsuja kai kukaan selväjärkinen muutoinkaan ansaintamielessä järjestä, vaan juhliakseen itselleen läheisten ihmisten kanssa rakkautta ja parisuhdettaan.
meillä on iso suku ja vain ainoastaan siskojen ja vanhempien kanssa olen missään tekemisissä. Muita sukulaisia olen viimeksi nähnyt jotain 10v sitten! Serkkujakin mulla on 16, en edes tiedä onko niillä lapsia nykyään.
kustansitte omiin häihinne tuntemattomia ihmisiä. Meillä oli paljon lähisukua, mutta kyllä me heidän tunnemme.
Eihän sitä automaattisesti pariskunnalla ole yhteiset kaverit, molemmilta puolilta voi löytyä ihmisiä, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan tule toimeen... tai ne menee kimppaan jonkun tyypin kanssa, joka haluaa pistää välit poikki... kaverit voi muuttaa muualle tai vaihtaa harrastuksia tmv.... ihan samat pätee niihin kuin sukulaisiinkin, mä en näe niissä juurikaan muuta eroa kuin sen, että sukulaisilla on sama sukuhistoria takana ja se yhdistää.
Miksi kaverit olisivat automaattisesti jotenkin huonompi verkostopohja kuin suku?
Ja mulla on tosi kiva suku ja tykkään sukulaisistani, mutta kun etäisyyttä on yli 500 km niin ei kauhean usein tule nähtyä. Kaverit on tärkeämpiä.
Onko kahden ihmisen OMA päivä aihe kutsua muita niitä juhlimaan?
Muutama prosentti naimisiinmennestä on ymmärtänyt pitää tämän juhlan vain omana mieleenpainuvana päivänään käymällä maistraatissa rekisteröimässä suhteensa.
Kavereiden kanssa voi sitten juhlia ihan muuten vaan nostamatta ketään paria toisten yläpuolelle.
Jopa mun kummit (sekä isän että äidin suvuista) ovat niin etäisiä, etten ole ollut yhteyksissä edes lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei taida olla kummallekaan edes puhelinnumeroita. Ajattelin, että pitäisikö kutsua omat kummini lapseni ristiäisiin vähän niin kuin edustamaan isäni ja äitini sukuja. Sitten muistin, ettei toinen kummeistani vaivautunut edes omiin rippijuhliini niin miksipä minäkään kutsuisin nyt heitä. Oman lapseni kummit valitsen ystäväpiiristä. Jos olen ollut läheinen ystävä jonkun kanssa nyt jo 30 vuotta niin eiköhän se ystävyys jatku edelleenkin. Miksi ottaisin oman lapseni kummeja jonkun sukulaisuuden perusteella? Sukuunhan valikoituu ketä vain. Ystäviksi vain ja ainoastaan ns. hyviä tyyppejä. Suku on monelle muullekin varmaan yhtä vieras kuin minulle. Siksi häihin ja muihin suuriin juhliin kutsutaan mieluummin ystäviä.
Vielä minun nuoruudessani (joo, taata puhuu... tai mamma) oli tapana, että vanhemmat maksoivat häät. Siis aina, poikkeuksetta. Häät olivat nimenomaan sukujuhla ja juuri se tilaisuus, jossa parhaat muistot omasta suvusta syntyivät lapsille. Tuskin edes tuntisin serkkujani ilman häitä ja syntymäpäiviä, joita siihen aikaan aina myös juhlittiin.
Olen itsekin pitänyt hyvin pienet häät, en kutsunut edes kaikkia sisaruksiani, enkä pidä 50-vuotispäiviä. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että omat lapseni ja sukuni muut lapset eivät saa tukiverkkoa omanikäisistä sukulaisistaan. Eiväthän nämä nuoret niitä kontakteja itse ota, vaan vanhempien pitää juhlia järjestämällä luoda yhteydet.
Nyt, kun isoäitini on kuollut, ei suvussa ole enää ketään, joka tuntisi kaikki kunnolla. Se on sääli.
Toivoisin, että saisin maksaa tyttäreni häät. Jos niin käy, edellytyksenä on, että saan vaikuttaa vieraslistaan. Pelkään pahoin, ettei toiveeni toteudu. Ehkä sitten seuraava sukupolvi taas ymmärtää suvun arvon, kun itse en sitä nuorena ymmärtänyt eikä nykyinenkään nuori sukupolvi sitä ymmärrä.
Lapsen kummi menee naimisiin ja vieraiksi kutsuttiin vain mies ja minä. Kummilapsi on jo ripitetty niin että kummisuhde on tavallaan päättynyt jo, mutta vähän ihmettelen.
yhdisty. Suvut ovat nykyisin usein niin hajallaan (puhumattakaan siitä että joissain suvuissa on riitoja), että kaverit ja ystävät ovat muodostaneet sen läheisten ihmisten tukiverkon jonka ennen muodostivat suvut.
Minusta häät ovat juhla jossa hääparin rakkautat ja toisiinsa sioutumista juhlitaan _läheisten_ ihmisten kanssa, oli ne sukulaisia tai ei.