Kysymys kristityille: Oletko tullut uskoon (eli selvästi kokenut uskoontulon hetken) vai oletko aina ollut uskossa lapsuudesta lähtien vai onko usko syttynyt ja kehittynyt hitaast?

Ahdistuneena rukoilin. Jeesus tuli elämääni. Se on ihaninta mitä olen kokenut. Lähesty Jumalaa, niin Jumala lähestyy sinua.

Elin karismaattisen kristityn liikkeen parissa. Aina uskoin että jumala ilmestyy ja sitten mä tulen uskoon. Liike painotti uskoon pamahtamiseen. Mutta ei jumala minulle ilmestynyt, jälkeenpäin mietin että aika monet varmaan feikkasivat uskoon pamahtamisen.

Tulin uskoon aikuisena. 

Lapsena ja nuorena olin kyllä "epämääräisessä" kristillisessä lapsuudenuskossa eli uskoin Jumalaan, joka on luonut meidät ja joka rakastaa meitä. Lapsena ja teini-ikäisenä rukoilin aina iltarukouksen. Epämääräiseksi kutsun sitä sen takia, että jos minulta olisi vaikka teininä kysytty, mikä on evankeliumi, kristinuskon ydin, en ehkä olisi osannut vastata, että Jeesuksen tuoma syntien sovitus, lunastus ja pelastus ristin ja ylösnousemuksen kautta.

Parikymppisenä olin agnostisempi ja ajattelin uskonasioista kriittisesti.

Kunnes tulin uskoon kolmekymppisenä. Uskoon tuloon liittyy Raamatun tärkeys Jumalan kirjoitettuna sanana ja siten evankeliumin keskeisyys eli Jeesuksen tuoma syntien sovitus ja pelastus.

Lapsesta saakka ollut. 

Outoa sinänsä, ettei kodissani oltu uskonnollisia varsinaisesti, vaikka kaikki silloin kirkkoon kuuluivatkin. 90-luvulla. Luin kotoa löytyneen raamatun jo joskus 7-8 vuotiaana. 

Olin uskossa parikyt vuotta, kunnes sain aivot. 

Raamattu ei ole historiallisesti paikkansa pitävä 

ja jo evankeliumit ovat ristiriidassa keskenään.

Uskovat todistavat Raamatun sanomaa, mutta

sanoma on vain väitös, ei todistus.

Ala-asteen ukkonnonopetus sai uskomaan ja pelkäämään.

Tulen uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvasta kodista.

N. 30- vuotiaana uskoni mureni.

En enää usko mihinkään yliluonnolliseen.

Koin erään traagisen tapahtuman jälkeen hänen "kosketuksensa", se tuli tyhjästä ja oli vastoin sitä mitä siinä elämäntilanteessa ajattelin. Olen varma myös siitä että olen saanut Jumalalta vastauksia eri asioiden kautta ja uskon siihen että asioilla on tarkoituksensa. Tulin uskoon itse 13-vuotiaana ilman mitään ulkopuolista painostusta.

Uskoin jollakin tavalla lapsuudessani. Teininä olin sitten ateisti. Parikymppisenä tulin sitten uskoon uudestaan, joka jäi kyllä mieleen.

Olen ollut lapsesta asti

www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006664250.html

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/lue-mita-perussuomalaisten-mepp…

Olen maskiuskovainen. Käytän maskia 24/7 ja mulkoilen vihaisesti maskittomia.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015051819712865

Tämä se varmaankin oli. 

Evankeliumi on lahja . Se on ainoa asia maailman kaikkeudessa jota ei voi ostaa eikä myydä vaikka eräät sitä myy omaksi kadotuksekseen. Nimittäin pelastumista ei voi ostaa millään .

Se Raamatun paikka tulee mieleen kun juutalaiset Juudas myi esikoisosuutensa ...rahasta ..

Hernekeitosta....tai hopea rahasta ....esikoiset myi. Hirveä kohtalo heillä .

tulin uskoon n. 10v sitten katsoessani tv7. olen vieläkin uskossa vaikka en niin täydessä kuin silloin. ei sitä jumalan kosketusta mikään voita. sellaista mielenrauhaa ei muualta saa.

Tavallaan yhdistelmä noita kaikkia. Uskolla on omat vaiheensa.