Kokemuksia elämästä uskovaisessa perheessä

Minulla päinvastaiset kokemukset. Huonona puolena oli ikuisuudella pelottelu.

Perheet eivät ole uskovaisia, yksilöt saattavat olla.

Vierailija kirjoitti:

Perheet eivät ole uskovaisia, yksilöt saattavat olla.

Jahas, näsäviisaat ilmaantuvat paikanpäälle. Kiitos kun vastasit kysymykseen..

Vanhemman rakkaus tuntui loppuvan, kun ilmoitin, etten usko samalla tavalla. Helvetillä pelottelua oli paljon, se toki käärittiin lähimmäisen rakkauteen. Oli myös hyvää: lapsuus ja nuoruus oli turvallinen, ei tullut harrastettua irtosuhteita, joita olisi voinut katua ja sosiaalinen elämä oli uskonnollisen yhteisön myötä vilkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet eivät ole uskovaisia, yksilöt saattavat olla.

Jahas, näsäviisaat ilmaantuvat paikanpäälle. Kiitos kun vastasit kysymykseen..

Mihin kysymykseen?

Ohis

Uskoisin, että uskonlahkolla tai kirkkokunnalla on suuri merkitys ja kyseisen perheen sisäisellä perhedynamiikalla muutenkin.

Miksi ap kyselee tuollaisia? Koettaako udella asioita ilman omakohtaista taustaa?

Kasvoin superuskovaisessa perheessä. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän litanian millaista se itselläni oli, mutta lyhennyksenä mainittakoon vain muutama asia. En saanut lapsena katsoa paljon mitään lastenohjelmia, mm. pokemon oli bannissa koska ne on hirviöitä(demoneita heidän mielestään). Kaveri tuli kerran yökylään ja toi hänen nintendo 64 konsolinsa sekä legend of zelda pelin, kyllä vanhemmilla riemu repesi koska pelissä puhuttiin kolmesta jumalattaresta jotka loivat elämän ja järjestyksen jne. Varmaan turha sanoa että sen jälkeen meni todella moni videopeli banniin. Kirkossa käytiin tosi usein.

Jossakin vaiheessa elämää itseäni alkoi poikien lisäksi kiinnostaa tytöt. Siitä tuli monet huudot koska se ei ole luonnollista.

Itse olen nykyisin kirkosta eronnut ja parisuhteessa naisen kanssa. Vanhempiini välit ovat todella huonot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet eivät ole uskovaisia, yksilöt saattavat olla.

Jahas, näsäviisaat ilmaantuvat paikanpäälle. Kiitos kun vastasit kysymykseen..

Mihin kysymykseen?

Ohis

Otsikossa itsessään on myös kysymys. Tää on hyvää touhua aina keskustelupalstoilla kun ihmiset rupeavat pätemään ja viisastelemaan, järjestäen suurinosa kunnon tattipäitä. Sen sijaan että puhuttaisiin itse asiasta niin monet yrittävät ikäänkuin "voittaa" sinut omalla mielipiteellään.Huono itsetuntoisten ihmisten touhua. Kannattaa tiedostaa että totuus on miljoonan palan palapeli.

Kävin tuttavan mukana kerran mormonien sunnuntaikirkossa. Yleisen kirkko-osuuden jälkeen miehet, nuoret miehet, naiset, nuoret naiset ja lapset erotettiin omiin porukoihin ja seuraavan tunnin viettivät siellä. Seurasin nuorten naisten touhua, siellä iät 12-18 ja puhuttiin, kuinka ihanaa kun sitten myöhemmin löytää puolison ja saa lapsia. Joku tyttö ei ollut tullut kirkkoon aikoihin, kirkon täti innoitti toista tyttöä viemään tämän kirkkoon tulemattoman jäätelölle ja houkuttelemaan takaisin kirkkoon. Kirkko lupasi maksaa jäätelöreissuun. Lisää puhetta siitä, kuinka saada lapsi, olla äiti. Eräs nainen kertoi, että ennen uskoon tuloa hänellä oli jo lapsi, nyt saanut mormoniavioliitossa lisää lapsia eri miehelle.

Tuntuu järjettömältä 12v tytölle antaa ihannoitavaksi äidiksi tulon. Sen ikäisten kuuluu leikkiä tai pelata pleikkaa ja ulkoilla ja pitää yökyläilyjä kaverien kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin superuskovaisessa perheessä. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän litanian millaista se itselläni oli, mutta lyhennyksenä mainittakoon vain muutama asia. En saanut lapsena katsoa paljon mitään lastenohjelmia, mm. pokemon oli bannissa koska ne on hirviöitä(demoneita heidän mielestään). Kaveri tuli kerran yökylään ja toi hänen nintendo 64 konsolinsa sekä legend of zelda pelin, kyllä vanhemmilla riemu repesi koska pelissä puhuttiin kolmesta jumalattaresta jotka loivat elämän ja järjestyksen jne. Varmaan turha sanoa että sen jälkeen meni todella moni videopeli banniin. Kirkossa käytiin tosi usein.

Jossakin vaiheessa elämää itseäni alkoi poikien lisäksi kiinnostaa tytöt. Siitä tuli monet huudot koska se ei ole luonnollista.

Itse olen nykyisin kirkosta eronnut ja parisuhteessa naisen kanssa. Vanhempiini välit ovat todella huonot.

Kansanlähetys?

Itse kasvoin uskovaisessa perheessä ja olen ollut koko elämäni uskossa. Kyllä, joissain asioissa menivät vähän yli, eikä ollut aina kovin tasapainoista touhua, mutta mielestäni sain paljon rakkautta vanhemmiltani ja lapsuuteni oli onnellista aikaa. He olivat kyllä tarkkoja esim. lastenohjelmien suhteen.

Seksuaalisuudesta ja seksistä ei puhuttu, ja mielestäni se oli yksi kielteinen asia. Aihe oli tabu, ja vanhemmat rupesi hirveällä kiireellä vaihtamaan kanavaa jos telkkarista tuli jotain eroottista meininkiä . Itse olen oman lapseni kohdalla ottanut asenteen, että kaikesta voi puhua ja haluan että seksi ei ole mikään häpeällinen aihe.

Minulla on säilynyt yhteys Jumalaan hyvänä, ja koen että usko on tärkein asia elämässäni. Siitä olen kiitollinen vanhemmilleni.

Uskovaisia perheitäkin on monenlaisia, ja tuntuu kurjalta kun monesti ne leimataan jotenkin huonommiksi tai aivopesua harjoittaviksi hörhöiksi. Voisin sanoa että suurin osa tuntemistani uskovaisten perheiden lapsista kasvoivat hyvissä ja suht normaaleissa kodeissa.

Minä olen kasvanut pappisperheessa, tosiaan isä oli pappi js äitini hetkittäin seurakunnalla töissä ja välillä kotona. Miulle jäi kyllä hyvä mieli monista kristityistä. Oma uskonkäsitys on vähän väljempi mutta kuitenkin aika lailla samoja perushyveitä pidän ihanteena. Vanhemmat oli kai aika suvaitsevaisia eivätkä mielellään puhuneet ihmisistä ikävästi.