Mä lopetan muiden ilahduttamisen, koska kukaan ei viitsi edes kiittää. Olkoot.

Olen vienyt ystäville kukkia ihan muuten vain, jotta he ilahtuisivat. Eivät edes kiitä, että olivat ihanat. Tein juuri isovanhemmille (4 kpl) omat joulukalenterit, eikä kukaan vaivautunut edes kiittämään sen saadessaan. Naama happamana vain tuijotti.
Mä hoidan äitienpäivät, ostan kukat ja muut isoäideille, hoidan isäinpäivät. Ja ei varmaan tarvitse sanoakaan että minä en äitienpäivänä saa mitään. En lapsilta, eikä mieskään huomioi. Ehkä tiskikoneen tyhjentää.
Miksi mä aina haluan tuoda hyvää mieltä ihmisille, jotka ei sitä kaipaa? Eivätkä arvosta. Lopetan sen nyt.