En osaa olla missään oikein

On. Mitään ei ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

On. Mitään ei ole tehtävissä.

Miten tämän asian kanssa voi elää? Väärien asioiden puhumista olen yrittänyt estää olemalla hiljaa, mutta sekään ei ole hyvä "sanoisit nyt sinäkin jotain", "taidat olla ujo ja arka".

Sama juttu. Olen vuosien mittaan loitontunut ihmisistä ja oppinut olemaan aina yksin.

Pienenä inhosin kehotusta "menet vain muiden mukana". Minusta ei ollut siihen, koska tunsin aina olevani ulkopuolinen ja se, jonka läsnäolo oli joko yhdentekevää tai häiritsevää. En edelleenkään, viisikymppisenä, tajua muiden kykyä solahtaa pieneen tai isoon ihmisjoukkoon ja olla siellä kuin kotonaan itsensä ja muiden mielestä.

Olen joskus kysynyt tuntemiltani ihmisiltä (puolitutuilta), mikä minusta tekee ihmisen, joka ei kelpaa muiden seuraan. Kohteliaasti kukaan ei tietenkään kerro. "Ole vain oma itsesi" on hyvä yleisneuvo, paitsi että minun kohdallani se ei toimi ollenkaan.

Ammatissani olen erinomainen. Valitettavasti en osaa markkinoida itseäni lainkaan, joten työpaikkahaastatteluissa ei auta se, että olisin oma itseni, sen enempää kuin se, että yrittäisin olla joku muu. Pääsisipä vielä joskus töihin. :(

Oiikeaoppinen käyttttäytyminen on muiden prseen nuoeskelua.

Asperger, sosiaalinen ahdistus, masennus. Kysy apua lääkäristä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Olen vuosien mittaan loitontunut ihmisistä ja oppinut olemaan aina yksin.

Pienenä inhosin kehotusta "menet vain muiden mukana". Minusta ei ollut siihen, koska tunsin aina olevani ulkopuolinen ja se, jonka läsnäolo oli joko yhdentekevää tai häiritsevää. En edelleenkään, viisikymppisenä, tajua muiden kykyä solahtaa pieneen tai isoon ihmisjoukkoon ja olla siellä kuin kotonaan itsensä ja muiden mielestä.

Olen joskus kysynyt tuntemiltani ihmisiltä (puolitutuilta), mikä minusta tekee ihmisen, joka ei kelpaa muiden seuraan. Kohteliaasti kukaan ei tietenkään kerro. "Ole vain oma itsesi" on hyvä yleisneuvo, paitsi että minun kohdallani se ei toimi ollenkaan.

Ammatissani olen erinomainen. Valitettavasti en osaa markkinoida itseäni lainkaan, joten työpaikkahaastatteluissa ei auta se, että olisin oma itseni, sen enempää kuin se, että yrittäisin olla joku muu. Pääsisipä vielä joskus töihin. :(

Minäkin olen hyvä työssäni, kunhan saan tehdä sitä rauhassa. Muiden ihmisten läsnäolo hajottaa pakan samantien ja yhtäkkiä en osaa enää mitään, sählään enkä ymmärrä enää yksinkertaisiakaan asioita. Onko sulla joku diagnoosi? Minulla ei ainakaan vielä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Mitään ei ole tehtävissä.

Miten tämän asian kanssa voi elää? Väärien asioiden puhumista olen yrittänyt estää olemalla hiljaa, mutta sekään ei ole hyvä "sanoisit nyt sinäkin jotain", "taidat olla ujo ja arka".

En tiedä. Päivä kerrallaan. Juuri tällä hetkellä voin huonosti. Yhtä pettymystä koko elämä. Mokaan aina.

Sama ongelma täällä. Jos joku sanoo minulle jotain, niin en tiedä yhtään, että mitä siihen pitäisi kommentoida. Yleensä vastaan vain "niin", "joo" jne. Eli aika yksipuolista keskustelua saat käydä jos tulet juttelemaan kanssani. Johtunee Aspergerista, joten minkäänlaista apua tai helpotusta asiaan on turha toivoa.

Nyt hyvan kaytoksen kurssille. Vaikuttaa silta etta kotoa ei ole saatu mitaan oppia mutta sen voi viela korjata. Elama helpottuu kun tulee opitut rutiinit eika tarvitse jannittaa.

Sama täällä.

Persoonallisuustyyppi INFJ. Siitä se johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Olen vuosien mittaan loitontunut ihmisistä ja oppinut olemaan aina yksin.

Pienenä inhosin kehotusta "menet vain muiden mukana". Minusta ei ollut siihen, koska tunsin aina olevani ulkopuolinen ja se, jonka läsnäolo oli joko yhdentekevää tai häiritsevää. En edelleenkään, viisikymppisenä, tajua muiden kykyä solahtaa pieneen tai isoon ihmisjoukkoon ja olla siellä kuin kotonaan itsensä ja muiden mielestä.

Olen joskus kysynyt tuntemiltani ihmisiltä (puolitutuilta), mikä minusta tekee ihmisen, joka ei kelpaa muiden seuraan. Kohteliaasti kukaan ei tietenkään kerro. "Ole vain oma itsesi" on hyvä yleisneuvo, paitsi että minun kohdallani se ei toimi ollenkaan.

Ammatissani olen erinomainen. Valitettavasti en osaa markkinoida itseäni lainkaan, joten työpaikkahaastatteluissa ei auta se, että olisin oma itseni, sen enempää kuin se, että yrittäisin olla joku muu. Pääsisipä vielä joskus töihin. :(

Minäkin olen hyvä työssäni, kunhan saan tehdä sitä rauhassa. Muiden ihmisten läsnäolo hajottaa pakan samantien ja yhtäkkiä en osaa enää mitään, sählään enkä ymmärrä enää yksinkertaisiakaan asioita. Onko sulla joku diagnoosi? Minulla ei ainakaan vielä.

Ap

Ei ole diagnoosia, ei edes aihetta epäillä mitään. Minä vain olen luonteeltani tällainen ihmistaidoton. Työssäni puhun pienille ihmisryhmille ja yksittäisille ihmisille päivät pitkät, en kavahda isoakaan yleisöä ja olen fiksu ja filmaattinen, mutta ilman ammattirooliani olen ihan pihalla. Sellainen tarkoitukseton, kömpelö tuppisuu, jonka seuraan ei kukaan (tietenkään) halua. Sinkku olen ollut koko ikäni, kuinkas muuten.

Autismin kirjon oireilta tuo kuulostaa. Et ole sen huonompi kuin joku muu, mutta pääsi on rakentunut eri lailla. Sopiva ammatti auttaa, sosiaalisissa suhteissa voit koettaa korvata älyllä sitä mitä et osaa luonnostaan, vaikka opettelemalla ihmiset oikeasti tarkoittavat kun sanovat jotain.

Kuulostaa siltä, että voisit olla autismin kirjolla. Juuri tuo, ettei osaa käyttäytyä kuin toiset.

Itselle oli iso helpotus, kun menin autismikirjon naisten vertaistukiryhmään. Minulla on todella paljon yhteistä niiden naisten kanssa ja olen saanut evästystä sieltä, miten selviää tilanteista.

Suosittelen kokeilemaan. Ei tarvitse olla diagnoosia. Vertaistukitoiminta on ilmaista.

Tuo on yleistä autismissa. Ja joissakin muissakin vastaavissa. Kai harjoituksella voi oppia erilaisia "tekniikoita", että miten missäkin sosiaalisessa tilanteessa kannattaa toimia.

Ollaanpa täällä kärkkäästi tarjoamassa autismia syyksi ap:n kömpelyyteen sosiaalisissa kontakteissa. On tietenkin ymmärrettävää ja varmasti helpottavaakin keksiä luokitus sille, mitä ei osaa käsitellä muilla tavoin. Ap voi olla ihan normaali ihminen, joka ei muuten vain ole tottunut samanlaisiin käyttäytymistapoihin kuin monet muut.

Mulla on ihan sama ja pian en enää edes uskalla sanoa kenellekään mitään kun jotenkin tulen aina tulkituksi ihan väärin. Se on oikeasti ihan kamalaa, kun tulee syytetyksi asiasta jota ei ole tehnyt/sanonut vaan ainoastaan toinen on ottanut sen ihan väärin, koska jotenkin olen sanonut sen sitten ihan väärin vaikka en todellakaan ole tarkoittanut sanoa mitään pahaa vaan aivan päinvastoin. Siinä menee ihan lukkoon eikä osaa sanoa mitään eikä siinä toisaalta kyllä selityksiä kuunnellakaan.

Pahinta on, että tuo "silmille tulo" onnistuu edelleen tulemaan ihan puskista. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että jos vaan itselläni on yhtään hyvä fiilis niin silloin kannattaa varautua jo siihen että kohta tulee palautetta :-(  Se on jotenkin se varmin merkki siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että voisit olla autismin kirjolla. Juuri tuo, ettei osaa käyttäytyä kuin toiset.

Itselle oli iso helpotus, kun menin autismikirjon naisten vertaistukiryhmään. Minulla on todella paljon yhteistä niiden naisten kanssa ja olen saanut evästystä sieltä, miten selviää tilanteista.

Suosittelen kokeilemaan. Ei tarvitse olla diagnoosia. Vertaistukitoiminta on ilmaista.

En ole ap, mutta siis itse kyllä käyttäydyn ihan kuin toisetkin ja juttelen samanlaisia asioita vaikken mikään supersuupaltti olekaan, mutta toistuvasti käy niin että mua kohdellaan toisin ja paljon tylymmin kuin muita. Olen siis saanut jopa huutoa osakseni samasta asiasta joka toisen kohdalla kuitattiin max olankohautuksella ja ihan juuri niin vähäpätöinen se asia olikin.

Vierailija kirjoitti:

Ollaanpa täällä kärkkäästi tarjoamassa autismia syyksi ap:n kömpelyyteen sosiaalisissa kontakteissa. On tietenkin ymmärrettävää ja varmasti helpottavaakin keksiä luokitus sille, mitä ei osaa käsitellä muilla tavoin. Ap voi olla ihan normaali ihminen, joka ei muuten vain ole tottunut samanlaisiin käyttäytymistapoihin kuin monet muut.

Tarkennusta viestiini - sanoin Asperger, sos ahdistus ja masennus ihan satunnaisessa järjestyksessä. Luettelin mieleen tulevia syitä. Kysehän voi olla vaikka ahdistuksesta ja masennuksesta, ei Aspergerista ollenkaan.

Kiitos vastauksista. En sulje pois myöskään autismin mahdollisuutta, olen ihan pihalla sosiaalisissa kuvioissa enkä oikein ymmärrä ihmisten aikeita enkä esim. sitä, että pitääkö joku minusta vai ei. Hirveää luovimista on elämä ja raskasta, kun kokoajan pitää miettiä miten päin olisi.

Ap

Oletko varma, että vastapuoli, jonka kanssa kommunikoit on ihan ok? Yhtälailla se autismin kirjo voi olla siellä vastaanottavalla puolella. Huonolla tuurilla molemmat osapuolet ovat jollain tavalla rajoittuneita. Ei ihme, että tuntuu oudolta.