En jaksa pitää itsestäni huolta,kun on vain elähtänyt seksitön suhde eikä mitään sutinaa elämässä.

Samassa veneessä ollaan. Mun henkilökohtainen hygienia on romahtanut luolaihmisen tasolle. Vaatteista laitan päälle ne mitkä haisee vähiten. Pesen pyykkiä joskus jos jaksan. Hiuksissa juurikasvu. En jaksa enää meikata. 

Yritän kirjoittaa lohdutuksen sanoja: Olen yli viisikymppinen nainen, ja muutama vuosi sitten, erottuani seksittömästä suhteesta, tunsin juuri noin: ” Kasvavat läskini pitävät minut suojassa ajatukselta, että voisin joskus vielä löytää jonkun fyysisen, kokonaisvaltaisen rakkaussuhteen”. Eron aikoihin tapahtui muitakin ikäviä asioita, ja lakkasin kokonaan ajattelemasta kroppaani, itseasiassa söin myös uhmatakseni ”normeja” ja päätin, etten laihduta ennen kuin tunnen itseni ihanaksi juuri sellaisena kuin olen. Jossakin vaiheessa, pari vuotta eron jälkeen, miessukupuoli alkoi kuitenkin vetää minua niin vastustamattomasti puoleensa, että parantaakseni kilpailuasemaani aloin vähitellen keventää, liikkua ja pukeutua näyttävämmin. Nyt parikymmentä kiloa keveämpänä, seksuaalisuuteni uudelleen löytäneenä ja pitkän tien uuteen itsearvostukseen kulkeneena voin muistella myötätunnolla sitä muutaman vuoden takaista naista, joka ei uskonut enää koskaan saavansa parisuhdetta, lämpöä ja seksiä. Tie ei ollut helppo, mutta olen onnellinen, että tulin kääntyneeksi elämäni risteyskohdassa juuri tälle polulle. Nykyinen suhteeni ei ole seksuaalisesti täysin tyydyttävä, mutta se on kuitenkin paljon enemmän kuin aikaisemmin uskalsin toivoakaan.

Eipä paljoa yksi latkeroituva nainen pompota.