Kouluikäisen vaikeudet siirtymätilanteissa
Miesystäväni 8-vuotias lapsi saa raivo-/kiukkukohtauksia siirtymätilanteissa (esim. syömään tulo kun leikit on kesken, lähtötilanteet jne.). Ei siis ole aggressiivinen tai hajota paikkoja, vaan vetää ns. itkupotkuraivarit jotka saattaa kestää yli tunninkin. Yritetään ennakoida tilanteita puhumalla etukäteen päivän ohjelmasta ja varoittamalla 10 ja 5min ennenkuin pitää esim. lähteä mutta ei auta. Onko tällainen käytös normaalia ja kehitykseen kuuluvaa tuon ikäisellä vai pitäisikö asiasta huolestua? Itse koen tilanteet kuormittavana, kun koko perheen ruokailu tai vaikka vieraisille lähtö menee "pilalle" kun yksi lapsi raivoaa ja itkee tunnin ajan :(. Kouluasiat yms. sujuu hyvin.
Lopulta kun lapsi saadaan mukaan ja rauhoittumaan, on hän hyvin omaehtoinen ja latelee ehtoja millä perusteella suostuu tulemaan mukaan tai syömään. Itse yritän pysytellä raivaritilanteissa hiljaa ja taustalla, vaikka välillä lapsen käytös ärsyttää ihan suunnattomasti. Mieheni pyrkii tilanteissa keskustelemaan ja kompromisseihin, tilanteiden toistuessa ja pitkittyessä tämä ärsyttää kun mielestäni lapselle pitäisi näyttää jo "närhen munat" ja pistää selvä stoppi käytökselle. Aikuisellakin on mielestäni oikeus lopulta hermostua ja näyttää tunteensa, jos lapsi on ihan mahdoton. Ei tietenkään mitään väkivaltaa tai riehumista, mutta ärähtää kerran kunnolla. Huh, ja nyt kuulostan varmaan heti joltain pahalta äitipuolelta...
-Ap