Lihava, mitä kaikkea sinun on sanottu/oletettu tekevän väärin? Tai jonkun lihavan tuttusi?

Siskoni kertoi että kuuli vahingossa kun työkaverit paheksuivat sitä, että hän syö töissä aina lounaaksi salaatin. Muut olivat supisseet että kyllähän hänestä nyt näkee että kotona asuu jääkaapillaan mättämässä rasvaa ja sokeria.

”Rasvaa et saa syödä enää yhtään.”

Ok, kiitos vinkistä. Tiesin itse. Sitäpaitsi olin teini enkä päättänyt kotonani tarjottavia ruokia.

Join äitini 60-vuotisjuhlissa alkumaljan kuten kaikki muutkin. Tätini muisti nolata minut, kuten aina, kailottamalla kovaan ääneen ettenkö tiedä että alkoholi lihottaa. Kiitos vaan kun pilasit päiväni, ehkä sadannen kerran jo.

No palstalla ainakin oletus, ettei lihava liiku. Joillakin lääkäreilläkin sama oletus. Omalääkärini työterveydessä sanoi kyllä osuvasti: "Eipä tulisi ihan ekana mieleen suositella lisää liikuntaa sellaiselle, joka muutenkin on koko päivän liikkeellä!".

Raskausaikana terveydenhoitaja ei vain suostunut uskomaan, että harrastan liikuntaa.

Juuri se, että syö liikaa/väärin ja liikkuu liian vähän. Olen aktiiviurheilija, entinen ammattiurheilija, ja elänyt cleanillä viimeiset parikymmentä vuotta. Läskini ovat tulleet liiallisen liikkumisen myötä, eivät liian vähäisen.

- Syövän paljon makeita herkkuja (en juuri välitä makeasta)

- Juovan paljon olutta, koska mulla on kaljamaha (käytän alkoholia pari kertaa vuodessa)

- Istuvan illat telkkarin ääressä sipsi- ja karkkipussit rapisten

Tosiasiassa olen syönyt 16/8 pätkäpaastotyyliin yli 10 vuotta ja olen laktovegetaristi, joka en juurikaan syö herkkuja, en varsinkaan makeita herkkuja. Se on vaan 45 v konttorityöläisen naisen kulutus aika olematon, joten se että käytän öljyjä ja juustoja yms ruoanlaitossa jonkin verran, johtaa siihen että painan 80 kg.

Aah, niin tuttua, vaikka ylipainoa mulla ei olekaan kuin 3kg verran....

Harrastan liikuntaa monipuolisesti, juoksen, tanssin ja käyn salilla, mutta silti lihottuani ylipainon puolelle jaksaa lääkärit sanoa tästä liikkumisesta. Ei auta vaikka kertoisit, etten ainakaan enempää voi alkaa liikkumaan.

Samoin ruokavalio... oletetaan etten osaa syödä säännöllisesti tai terveellisesti. Vaikka kuinka sanoisin, että nyt on vain annoskoko ehkä hivenen karannut käsistä, niin sitä ei kuulla. Ei sitten millään.

Hassuinta näissä saarnoissa on se, että osalta lääkäreitä taitaa jäädä huomaamatta sellainen fakta, että olen sairastanut ortoreksiaa ja joskus ollut epäily myös anoreksiasta. (Jota ei ollut, olen aina syönyt paljon, satuin vain liikkumaan niin paljon silkasta ilosta, että laihduin.)

Osa lääkäreistä on täysin kykenemättömiä kuulemaan potilaan kertomaa ja inhottaa se, että oletetaan kaikkien mättävän herkkuja kilo tolkulla.

Että olen laiska, tyhmä, en ymmärrä asioista koska olen ”tuon näköinen”. Olen kyllä oikeastikin laiska, mutta se selkeästi liitetään ylipainoon, vaikka suurin osa tuntemistani ylipainoisista ei ole laiskoja. Tietoni kyseenalaistetaan joka asiassa, myös omaan alaani liittyen. Kaikkea joutuu selittämään moneen kertaan. Kukaan ei usko minun tietävän mistään mitään. En saa töitä myöskään tuon takia.

Olen laihduttanut nyt jonkin aikaa. Ihmiset eivät usko, että tiedän mitään laihdutuksesta. Laihdutusyritykseni tuomitaan jo etukäteen eikä edes uskota, vaikka kerron sen jo osittain onnistuneen ja olevani koko ajan menossa tavoitetta kohti.

Sitten nämä perusjutut eli oletetaan minun painoni perusteella syövän paljon, vaikka syön nykyään koko ajan vähemmän kuin kulutan.

(Laihdutan.) Olen jo pari vuotta syönyt täysin kulutukseni mukaan, yleensä reilusti alle 2000kcal päivässä. Oletetaan, etten liiku. Saan neuvoja aloittaa liikunnan ja aloittaa syömään terveellisemmin.

Huvittavaa kun ihmiset ovat niin moukkia.

Saan aina ohjeeksi että syömistä pitää vähentää ja lähetetty monta kertaa ravintoterapeutille kun muka "syön liikaa". Lääkäri kauhistui kun kerroin että söin vain kaksi palaa leipää päivässä enkä laita leivän päälle muuta kuin ohuen kerroksen margariinia sekä neljä tai viisi mukia kahvia. Nykyään syön jo myls yhden lämpimän aterian päivässä, mutta syömisen lisääminen pelottaa edelleen enkä ole vieläkään laihtunut.

Kaikki terveysvaivat johtuvat kymmenen kilon ylipainosta.

Vierailija kirjoitti:

Saan aina ohjeeksi että syömistä pitää vähentää ja lähetetty monta kertaa ravintoterapeutille kun muka "syön liikaa". Lääkäri kauhistui kun kerroin että söin vain kaksi palaa leipää päivässä enkä laita leivän päälle muuta kuin ohuen kerroksen margariinia sekä neljä tai viisi mukia kahvia. Nykyään syön jo myls yhden lämpimän aterian päivässä, mutta syömisen lisääminen pelottaa edelleen enkä ole vieläkään laihtunut.

Itse myös saan samanlaista kohtelua. Epäuskoa, väitetään valehtelevan ruokapäiväkirjat. En tiedä miksi en kuluta juuri ollenkaan. Sitten saankin jo kehotuksen lisätä syömistä. En usko sen auttavan, ei ole ainakaan ikinä auttanut. Tuskin olisin vähentänyt syömisiä niin radikaalisti, jos enemmän syömiselläkin olisin laihtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan aina ohjeeksi että syömistä pitää vähentää ja lähetetty monta kertaa ravintoterapeutille kun muka "syön liikaa". Lääkäri kauhistui kun kerroin että söin vain kaksi palaa leipää päivässä enkä laita leivän päälle muuta kuin ohuen kerroksen margariinia sekä neljä tai viisi mukia kahvia. Nykyään syön jo myls yhden lämpimän aterian päivässä, mutta syömisen lisääminen pelottaa edelleen enkä ole vieläkään laihtunut.

Itse myös saan samanlaista kohtelua. Epäuskoa, väitetään valehtelevan ruokapäiväkirjat. En tiedä miksi en kuluta juuri ollenkaan. Sitten saankin jo kehotuksen lisätä syömistä. En usko sen auttavan, ei ole ainakaan ikinä auttanut. Tuskin olisin vähentänyt syömisiä niin radikaalisti, jos enemmän syömiselläkin olisin laihtunut.

Sitä epäillään, koska se on yleisin valehtelun aihe lihavilla ihmisillä - tavattoman yleistä.

Sama logiikka kuin alkoholisteillakin, että sanotaan juovan vähemmän kuin mitä todellisuus on, niin ihan samalla tavalla useimmat ylipainoiset pimittävät syömisiään. Se koetaan häpeällisenä ja salassa pidettävänä asiana, vaikka oikeasti totuuden kertominen veisi tilannetta oikeaan suuntaan!

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan aina ohjeeksi että syömistä pitää vähentää ja lähetetty monta kertaa ravintoterapeutille kun muka "syön liikaa". Lääkäri kauhistui kun kerroin että söin vain kaksi palaa leipää päivässä enkä laita leivän päälle muuta kuin ohuen kerroksen margariinia sekä neljä tai viisi mukia kahvia. Nykyään syön jo myls yhden lämpimän aterian päivässä, mutta syömisen lisääminen pelottaa edelleen enkä ole vieläkään laihtunut.

Itse myös saan samanlaista kohtelua. Epäuskoa, väitetään valehtelevan ruokapäiväkirjat. En tiedä miksi en kuluta juuri ollenkaan. Sitten saankin jo kehotuksen lisätä syömistä. En usko sen auttavan, ei ole ainakaan ikinä auttanut. Tuskin olisin vähentänyt syömisiä niin radikaalisti, jos enemmän syömiselläkin olisin laihtunut.

Sitä epäillään, koska se on yleisin valehtelun aihe lihavilla ihmisillä - tavattoman yleistä.

Sama logiikka kuin alkoholisteillakin, että sanotaan juovan vähemmän kuin mitä todellisuus on, niin ihan samalla tavalla useimmat ylipainoiset pimittävät syömisiään. Se koetaan häpeällisenä ja salassa pidettävänä asiana, vaikka oikeasti totuuden kertominen veisi tilannetta oikeaan suuntaan!

Eri

Tiedän. Olen lukenut tutkimuksia tästä huijaamisesta. Se on erittäin yleistä ja mitä ylipainoisempi, sitä enemmän merkintöjen puutteita tapahtuu. Siis esimerkiksi olen lukenut jo kauan sitten tutkimuksesta, jossa tutkittiin ylipainoisen ruokapäiväkirjoja, ja mitattiin myös heidän kulutus. Ylipainoiset, jotka vain lihoivat, merkitsivät syövänsä 1200kcal päivässä. Kulutus oli kuitenkin suurimmalla osalla yli 1400kcal. Huomattiin, että joillakin harvoilla aineenvaihdunta oli selkeästi hitaampi kuin voisi kilojen perusteella olettaa. Kuitenkaan se ei selittänyt sitä, miten lihava voi lihoa kuluttamalla enemmän kuin syö. Ainoa mahdollisuus pääteltiin nykyisellä tiedolla olevan, että lihavat eivät ole merkinneet ruokapäiväkirjaan kaikkea.

T: se jonka valehtelua epäillään. Minä kuitenkin merkitsen aivan 100% kaikesta. Ainoastaan syömällä alle 1200kcal laihdun. Huomaatko, että itsekin suhtaudut minuun alentuvasti sillä asenteella, kuin en tietäisi asioista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Että olen laiska, tyhmä, en ymmärrä asioista koska olen ”tuon näköinen”. Olen kyllä oikeastikin laiska, mutta se selkeästi liitetään ylipainoon, vaikka suurin osa tuntemistani ylipainoisista ei ole laiskoja. Tietoni kyseenalaistetaan joka asiassa, myös omaan alaani liittyen. Kaikkea joutuu selittämään moneen kertaan. Kukaan ei usko minun tietävän mistään mitään. En saa töitä myöskään tuon takia.

Olen laihduttanut nyt jonkin aikaa. Ihmiset eivät usko, että tiedän mitään laihdutuksesta. Laihdutusyritykseni tuomitaan jo etukäteen eikä edes uskota, vaikka kerron sen jo osittain onnistuneen ja olevani koko ajan menossa tavoitetta kohti.

Sitten nämä perusjutut eli oletetaan minun painoni perusteella syövän paljon, vaikka syön nykyään koko ajan vähemmän kuin kulutan.

(Laihdutan.) Olen jo pari vuotta syönyt täysin kulutukseni mukaan, yleensä reilusti alle 2000kcal päivässä. Oletetaan, etten liiku. Saan neuvoja aloittaa liikunnan ja aloittaa syömään terveellisemmin.

Huvittavaa kun ihmiset ovat niin moukkia.

Tämä koko ajan syöminen ja jatkuva herkkuttelu!

Eräskin mies töissä mietti Hengen vaarallisesti lihava - ohjelmaa. "Mitä jos ne on viikon syömättä, laihtuvat luuviuluiksi!"

Joo, näinhän se toimii.

Minun kuvitellaan jatkuvasti syövän. Nyt syön 2000 kcal /päivä, niin paino pysyy ennallaan, olen 155cm ja 85kg.

Olen superhoikka, harrastan balettia, nykytanssia jne. Mun eräs parhaimmista ystävistä on sitten tosi pulska, eli mun paino yli kaksinkertaisena. Toisinaan mua suorastaan itkettää, miten ilkeästi hänelle ollaan sanottu mun seurassa. Esimerkiksi, että "ota sun kaverista mallia, niin laihdut" tai että "jätäpä sun kaverillekin jotain syötävää", jos hänen lautasellaan on ruokaa, mutta minä olen ennättänyt jo syödä. Syyt ylipainon takana ovat niin mutkikkaat, ettei niitä kyllä nälvimällä paranneta.

No mua syyllistetään lähes kaikesta muusta, paitsi lihavuudesta. Esim kun mä ja yks toinen nainen keskusteltiin painon pudottamisesta ja kerroin että se on vaikeeta yms ja kerroin mitä oon kokeillut niin kaikki oli ihan että "herranjumala, pitää sun nyt syödä kuitenki" kun taas toiselle annettiin niitä vinkkejä. Kaikessa muussa taas syyllistetään paitsi paino asioissa.

Mene Ap nukkumaan ja heraa huomenna paremmalla jalalla. Ei kukaan sinua syytä ja syyllistä lihavuudestasi, kunhan vain olet niin itsekeskeinen ja omaa napaa tuijottava että kuvittelet muiden ihmisten ajattelevan niin. Mutta nyt hyvää yötä, huomenna odottaa uusi päivä.