Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyttekö Facebook-kavereiksenne esim.
06.06.2009 |
sellaisia peruskouluaikaisia luokkakavereita, jotka oli samalla luokalla, mutta joiden kanssa ette juuri lainkaan jutelleet tai muuten olleet tekemisissä edes kouluaikoina, saati nyt? Tai sitten tuttavia joita olet todellakin sen pari kertaa nähnyt esim. leikkipuistossa/yhteisen tutun luona, olette esittäytyneet, pari sanaa vaihtaneet ja se siitä sitten?
Itse olen tälläisiltä saanut useamman kaveripyynnön ja ne hylännyt. Nyt alkaa omatunto kolkuttaa kun tuntuu että muilla on siellä ilmeisesti paljonkin tälläisiä "kavereita"?
Kommentit (16)
kutsun jota piti vähän miettiä... Kaveriksi pyysi nainen jonka isosena olin rippileirillä joskus 80-luvulla :) Hyväksyin hänet ja hänellä näkyy olevan kavereita satoja eli pyytää kaikkia tietämiään. Mä kirjoittelen naamakirjaan niin harvoin että ei ole ollut tarvetta rajata kavereita mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva seurata minkälaista elämää nykyään viettävät ja aikuisina olisi kiva jutella sellaiseen kanssa,joka jakaa samat muistot.
Mielestäni olet vähän kylmä ihminen.
Toisaalta ihan kiva nähdä, mitä vanhoille tutuille kuuluu nykyään.
Mutta voi jösses, että olen saanut harmaita hiuksia, kun minut on pyytänyt kavereiksi työpaikaltani sellaiset esim. alaiset, joiden kanssa normaalisti en henkilökohtaisella tasolla kaveeraa, vain työasioissa. On kiusallista kirjoitella Facebookiin henkilökohtaisia ajatuksiaan esim. siitä miten persiistä on työviikko taas ollut, kun nämä henk. koht. tasolla tuntemattomat alaiset lukee niitä asioista. Itse asiassa olen joutunut vähentämään FB-kirjoittelua tästä syystä. En missään nimessä kuitenkaan kehtaa olla heitä hyväksymättäkään. Samoin esim. on tullut kutsuja liikeneuvottelukumppaneilta eli eri yritys kuin minulla, mutta ollaan saman pöydän äärellä neuvoteltu työasioissa ja taaskaan ei minkäänlaista henkilökohtaista kohtaamista ole tapahtunut. Ja silti on ollut "pakko" hyväksyä.
fb:hän sulkee pois kaiken muun. Ei ole elämää eikä ystäviä kun sinne liittyy ;)
Mutta voi jösses, että olen saanut harmaita hiuksia, kun minut on pyytänyt kavereiksi työpaikaltani sellaiset esim. alaiset, joiden kanssa normaalisti en henkilökohtaisella tasolla kaveeraa, vain työasioissa.
Voit laittaa kavereistasi "ryhmiä" ja määritellä mitä tietoja he sinusta näkevät. He eivät näe, että heiltä on jotkut tiedot poissuljettuja :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ketkä tunnen, paljon tulee pyyntöjä myös tuntemattomilta (millähän haulla minut löytävät) joita en tietenkään hyväksy. kellään muulla ei ole samaa nimeä kuin mulla, erittäin harvinainen mun nimi, niin suku kuin etunimikin ja silti tuntemattomat pyytää kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kavereina vanhoista koulukavereista vain sellaisia, joitten kanssa ole ollut jossain tekemisissä. Aika monta olen hylännyt. En halua "tuntemattomia" roikkumaan listalle, voin vapaammin kirjoittaa + laittaa kuvia oikeille ystäville ja sukulaisille miettimättä pitääkö joku rajata pois.
Eräs vanha entinen ystävä, jonka kanssa siis oltiin noin 8 vuotta ystäviä, erottiin HYVIN riitaisissa väleissä. Asumme samassa kaupungissa ja aina kun olemme kävelleet toisiamme vastaan, hän ei tervehdi.
Silti pyysi Facebookissa kaveriksi. Miksiköhän. En vastannut pyyntöön. Jotenkin kummallista. Joskus hyväksyn joitakin, joita en niin hirveesti tunne ja myöhemmin heivaan heidät, koska he eivät sitä näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on rajanveto - kun kaikkien kohdalla ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä että olivatko ne kouluaikana mun kavereitani vai eivät. Tuntuisi hankalalta hyväksyä osalta pyynnöt ja osalta ei. Itse en kaveripyyntöjä lähettele ollenkaan.
Työkaverit ja ex-työkaverit on munkin mielestäni suurempi ongelma kuin ex-koulukaverit. Niiden työihmisten kanssa kun pitäisi kuitenkin olla ikään kuin verkostoitumassa, mutta silti ei halua avata niille henkilökohtaista elämäänsä.
Miten niin ne kaverit ei huomaa jos sut heivataan myöhemmin pois?
Kyllä mä ainakin olen huomannut, kun kaksi vanhaa koulukaveria on mut poistanut kavereistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku poistaa kavereista. Ja aika äkkiä huomaa senkin, kuka niin on tehnyt. Mua se ei sinänsä haittaa, jotkut haluavat pienentää kaveriryhmäänsä, jne.
Itse pidän fb:tä harmittomana ajanvietteenä, enkä kirjoita sinne tarkemmin yksityisasioitani, joten hyväksyn kavereikseni vähän etäisempiäkin tuttuja. En tosin umpituntemattomia miehiä (kotimaisia ja ulkomaisia), heiltä tulee joskus kaveripyyntöjä.
Miten niin ne kaverit ei huomaa jos sut heivataan myöhemmin pois?
Kyllä mä ainakin olen huomannut, kun kaksi vanhaa koulukaveria on mut poistanut kavereistaan...
Tottakai huomaa jos poistetaan kokonaan, mutta ei sitä jos rajataan määrätyt tiedot esim. seinäkirjoitukset/kuvat. Siinahän sitten ihmettelee kun et päivitä profiiliasi (minä kirjoittelen muutenkin n. kerran kuukaudessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsevät ne, jotka ovat niin hyviä tuttuja, että olen kutsunut kotiini käymään tai vastavuoroisesti olen ollut kylässä heillä. No jokunen poikkeus kyllä on, esim. pari entistä hyvää työkaveria olen hyväksynyt.
valitettavasti nimi naamakirjassa.Syystä,koska pari hyvää kaveria kirjoittavat lähinnä sinne.Ovat kovin kiireisiä lapsettomia cityihmisiä ja meillä on turhan pitkä matka tässä välissä.Soittamaankaan ei aina ehdi,joten sitä kautta tiedetään missä mennään.Paitsi,että mä en kirjoita sinne.Mulla on blogi,jota päivitän kohtalaisen säännöllisesti.Sopii mulle paremmin.Kavereilla on taas laajempi ystäväpiiri,joten heille naamis sopii paremmin.
Itselleni on tullut pari kaveripyyntöä,joita en ole hyväksynyt,sillä heidät olen joskus alaluokilla tuntenut enkä silloinkaan varsinaisesti kaveerannut.
Muutaman hyvän vanhan tutun olen sieltä kautta löytänyt,mikä sinänsä on hieno homma.
Itse en ole lähettänyt yhtäkään kaveripyyntöä,tuskin tulen lähettämäänkään...
En ole myöskään kirjoittanut mitään profiiliini; sähköpostitse sitten kirjoitan enemmän.
-M.-
mä hyväksyn pyyntöjä jos vaan tunnen jotenkin, mutta itse en kutsu. Tosin vain kerran olen saanut tuollaisen "miksi tuo minut kutsuu"-kutsun. Kyseessä on isosiskoni rinnakkaisluokalla ollut tyttö joka asui aika samoilla kulmilla kuin mekin. Koko lapsuutemme olimme hyvin tietoisia toistemme olemassaolosta mutta ´muistaakseni olen vain kerran hänen kanssaan jutellut! Aluksi vähän ihmettelin kun hän kommentoi usein tilapäivityksiäni mutta nyt olen jo tottunut siihen...