Tajusitko vasta eron jälkeen mitä se todella tarkoittaa?

Ero oli suuri helpotus. Ex maksaa elatusta nihkeästi, mutta olkoot. En aio vaatia. En halua olla missään tekemisissä. Niin itsekäs oli jo suhteessa. Eron jälkeen itsekkyys ja omahyväisyys korostui.

Tuliko yllätyksenä ettei treffirintamalla enää kuhissutkaan samalla tavalla kuin sinkkutyttönä? Lapset...joita muut miehet karsastavat eivätkä ymmärrä rakkauttasi heitä kohtaan. Koko pakkaus ei kelvannutkaan kuten olit ruusuisissa unelmissasi ajatellut?

Kyllä se jotenkin konkretisoitui, kun yhtäkkiä kaikki pienet ja isommatkin rutiinit ja tavat yhtäkkiä missasi sen toisen osapuolen. Meillä oli mm. keskenäisiä hassutteluja, kutan aina kun nähtiin ruma Fiat Multipla niin lähetettiin siitä kuva toiselle, tai otettiin kaupasta toistemme lempiherkkuja. Yhtäkkiä Multiplat ei ollutkaan niin hauskoja, ja herkut jäi kauppaan. Jotenkin noiden impulssien poisoppimisessa meni pisimpään, eikä sitä eron hetkellä tullut edes mietittyä. Kaikki ne ohimenevät ajatukset tyyliin "Hei ompa kiva ____, pitää näyttää ___lle!".

Vasta eron jälkeen huomasin myös miten paljon olin kiintynyt miehen (lapsuuden)perheeseen, minulla kun ei omaa olekaan. Erottiin lapsettomana parina opiskeluaikojen jälkeen.

Aivan valtava helpotuksen tunne on jäänyt päälimmäisenä mieleen. Enää ei tarvinnut pelätä mitään. Ei fyysistä väkivaltaa eikä sitä, että talous on kuralla kokoajan, kun mies varasti rahani, jätti laskut maksamatta ja joi ne kurkusta alas.

Kela maksoi elarit, joten niistäkään ei travinnut huolehtia. Olin valmistautunut siihen, että isä ei juuri hoida lapsia, mutta yllätykseksi hoiti kuitenkin aika paljon ja sopimuksen mukaan. No, joskus iski putki päälle, mutta sen nyt arvasi.

Ihana rauha.

Uuden kunnollisen puolison löysin sitten muutama vuosi myöhemmin.

Ero oli suuri helpotus ja elämänlaatu parantui kerralla. Ja mikä parasta, yksi miesvauva oli vähemmän pasattavana ja kulut pieneni.

Mies ei oma-aloitteisesti maksa elareita lapselle, vaan Kela maksaa ja perii ne mieheltä. Onneksi miehen vanhemmat antavat hoitoapua ja ilman pyytämättä maksavat lapsen kuluja ja on ollut korvaamaton tuki, kun vanhempani asuvat kaukana.

Ja lapselle ei jäänyt mitään traumoja, kun mies ei halunnut pitää perhevapaita tai olla lapsen kanssa eli lapsi-isäsuhde ei ole kummoinen.

Ja mikä huvittavinta, mies oli se joka, joka halusi lapsen, mutta lapsiperheen arki ei miellyttänyt, kun kuvitteli ettei lapsi muuta elämää.

Huvittaa miten hampaat kirskuen puhutaan miesvauvoista ja huonoista isistä, mutta ei nähdä roskaa omassa silmässä huonona vaimona ja äitinä.

Itse erosin parinkymmenen vuoden liitosta nelikymppisenä. Harvoin työssäkäynyt, kotitöistä ja lapsenhoidosta laistanut mököttävä ja sivusuhteileva mieheni tuli jätetyksi.

Nyt rahat jää itselleni ja lapsilleni. Ex-mieskin pitää nykyään lapsia puolet ajasta (elareita ei makseta). Miesystävän löysin tuttavapiiristäni, yllättävän moni tuntemani mies osoitti kiinnostusta eron jälkeen. Kokeilin myös nettideittailua (en tinderiä) ja sain ensimmäisen viikon aikana viestin 500 mieheltä.

Ei kaduta, olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa miten hampaat kirskuen puhutaan miesvauvoista ja huonoista isistä, mutta ei nähdä roskaa omassa silmässä huonona vaimona ja äitinä.

Miksi kukaan nainen eroaisi hyvästä miehestä? Niistähän pidetään tiukasti kiinni. Huonot miehet pistetään vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa miten hampaat kirskuen puhutaan miesvauvoista ja huonoista isistä, mutta ei nähdä roskaa omassa silmässä huonona vaimona ja äitinä.

Mistä päättelit eronneiden naisten olleen huonoja vaimoja?

Tilastojen valossa, suurin osa eroa hakijoista on naisia ja ovat tyytymättömiä suhteeseen, mutta menevät uudestaan naimisiin tai perustavat parisuhteen jo muutaman vuoden päästä, joka usein jatkuu vuosikymmeniä, toisin kuin jätetyt miehet.