Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö huolestua kun 15v itkeskelee jo toista viikkoa n. 3kk kestäneen suhteen eroa?
17.11.2020 |
Sanoo että monta kertaa päivässä ikävä ja tulee kaipauksen tunne. Pojalla on jo uusi tyttöystävä ja heidän yhdessä näkemisensä kuulemma sattuu ihan fyysisesti rintaan.
Suhde oli kuitenkin sellainen viaton kädestäpitelysuhde, niin kuinka pitkään on "normaalia" surra?
Kommentit (27)
Miten olet yrittänyt auttaa tai helpottaa teinin pahaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaalia. Tuossa iässä tunteensäätelyä vielä opetellaan
Voi tyttö-parkaa jos joutuu vielä katselemaan toisen uutta onnea kun on itse sydän murusina :( Tulipa paha mieli tytön puolesta.
Ei 15 vuotiaan pitäisi seurustella, eivät ole valmiita sellaiseen. Siinä voi käydä huonosti jos sydän noin nuorella särkyy. Tukea kannattaa antaa ja rohkaista katsomaan eteenpäin, maailma on täynnä ihmisiä uusia ihmisiä mutta seurustelut sitten vasta kun ikää 18 vuotta.
Kommenteita päätellen enemmän kyllä huolestuttaa vastaajien normaalius kuin teinin sydänsurut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia. Tuossa iässä tunteensäätelyä vielä opetellaan
Mitähän nyt tarkoitat tässä yhteydessä tunnesäätelyllä? Sitä, että ihmistä voi harmittaa jopa pari viikkoa parisuhteen kariutuminen vai se, ettei osaa piilottaa tunteitaan vanhemmiltaan?
Tuohon aikaan eletään tunteissa täysillä. Tottakai toipuminen kestää, kun siihen yhdistyy epävarmuus omasta itsestä - kelpaako toiselle, onko ruma, tyhmä tai molempia.
Ihanaa, että tyttösi kertoo tunteista sinulle. Ehkä voitte pitää jonkun tyttöjen illan kahdestaan ja tulla siihen tulokseen yhdessä, että tyttösi on upea ja löytää kyllä jonkun joka välittää hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Syökää jäätelöä, katsokaa elokuva tai mitä ikänä haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 kk on todella pitkään ton ikäisen elämässä! 2 viikkoa taas on lyhyt aika erosta. Kyllä se siitä, päivä ja viikko kerrallaan! Kaikki kääntyy kyllä paremmaksi. Älä ainakaan vähättele suhdetta, tai hänen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei 15 vuotiaan pitäisi seurustella, eivät ole valmiita sellaiseen. Siinä voi käydä huonosti jos sydän noin nuorella särkyy. Tukea kannattaa antaa ja rohkaista katsomaan eteenpäin, maailma on täynnä ihmisiä uusia ihmisiä mutta seurustelut sitten vasta kun ikää 18 vuotta.
Minä en seurustellut ikinä teininä, mutta sydämeni särkyi silti muutaman kerran - siksi, että olin kuitenkin ihastunut, mutta en koskaan saanut ihastukseni kohdetta. Ja lisäksi kaipasin romantiikkaa, ja ehkä seksikin olisi kiinnostanut (suhteessa, ei irtoseksinä), niin olihan se tuskallista, kun jäi kaikesta osattomaksi. Lisäksi aloin ajatella, että olen niin tylsä ja ruma, etten vaan koskaan löydä ketään. Parin viikon suru seurustelun päätyttyä ei vielä kuulosta mielestäni pahalta, kun muistan sen useita vuosia kestäneen sietämättömän kaipauksen ja pettymykset, jotka omaa nuoruuttani värittivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensirakkauden loppuminen, varsinkin jos tuli hylätyksi, on kova juttu.
Anna itkeä, ja lohduta.
Itse taisin itkeä 4 kk ensirakkautta pari kuukautta.
Mun mielestä 3kk ihan normaalia surra vielä varsinkin jo tosi kovaa oli ihastunut ja juttu katkesi yhtäkkiä. Kuitenkin olisi ihan hyvä opetella pääsemään sieltä surussa vellomisesta ylös ja kohti uusia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauden loppuminen, varsinkin jos tuli hylätyksi, on kova juttu.
Anna itkeä, ja lohduta.
Itse taisin itkeä 4 kk ensirakkautta pari kuukautta.
jatkoa: olin 15v, kädestä pidettiin ja pussattiin, ei sen intiimimpää. Mutta rakkaus oli aitoa. Ja suru myös.
Jostain oman eroni aikana luin että toipuminen kestää puolet suhteen kestosta, tästä on nyt 20v, enkä muista missä näin luki, ettei ole lähdettä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Toista viikkoa".
Hui onpa "pitkä aika".
No ei todella ola pitkä. Aivan normaalia. Kyseessä ehkä se suuri ensirakkaus, jota ei unohda koskaa. Myöhemmin/vanhana muistelee kaiholla ja hymyn saattelemana.
Tilanteen jatkuessa vasta kuukausien jälkeen voi ruveta miettimään voisiko tilannetta helpottaa, auttaa jos jutelisi jonkun kanssa.
Juttele nuoren kanssa. Sano että voi tulla puhumaan milloin haluaa.
Ymmärrä, hän on nyt ensi kertaa suuren äärellä. Sellaisen äärellä jota ei ole koskaan ennen kokenut, ainakaan noin voimakkaasti.
Aika auttaa ja vanhempien rakkaus + tuki.
No eiköhän ole ihan normaalia. Mä itkin kuukauden saman pituisen jutun takia, vaikka kyseessä ei ollut edes seurustelusuhde. Hänestä vaan ehti tulla tärkeä ihminen ja iso osa mun arkea ja koko homma päättyi tosi ikävästi. Kaksi viikkoa on aika vähän aikaa olla surullinen, jos on tunteita ollut. T. Kolmekymppinen (erityis)herkkä nainen
No minä olen aikuisena surrut pakkejakin kuukauden. En tietenkään noin vahvasti, mutta se pettymys on kulkenut mukana pitkään.
Lohduta teiniä ja anna surra rauhassa.
T. N32
"Toista viikkoa".
Hui onpa "pitkä aika".
No ei todella ola pitkä. Aivan normaalia. Kyseessä ehkä se suuri ensirakkaus, jota ei unohda koskaa. Myöhemmin/vanhana muistelee kaiholla ja hymyn saattelemana.
Tilanteen jatkuessa vasta kuukausien jälkeen voi ruveta miettimään voisiko tilannetta helpottaa, auttaa jos jutelisi jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.
Juttele nuoren kanssa nyt. Sano että voi tulla puhumaan milloin haluaa.
Ymmärrä, hän on nyt ensi kertaa suuren äärellä. Sellaisen äärellä, jota ei ole koskaan ennen kokenut, ainakaan noin voimakkaasti.
Aika auttaa ja vanhempien rakkaus + tuki.
15-vuotiaana pussailin yhden pojan kanssa kaksissa bileissä ja muuten juteltiin mesessä n.kk2 (asui toisessa kaupungissa). Eli ei todellakaan ollut edes mikään suhde. Olin täysin rikki ja hajalla kuukausitolkulla, kun poika lakkasi vastaamasta meseviesteihin! Joten eiköhän teinisi tunteet ole ihan normaaleja. Yllä tullut idea yhteisestä tekemisestä oli ihana, kannusta muutenkin tyttöä keksimään kaikkea, mikä pitäisi ajatukset muualla. Mutta älä patista pääsemään yli, ne tunteet on totta tyttärellesi.
Normaalia.