Oletko onnellinen tämän hetkisessä parisuhteessasi?

En ole, puolisosta tuli tylsimys.

En. Tarvitsen enemmän omaa aikaa ja tilaa kuin puolisoni. Korona-aika on tehnyt suhteesta haastavampaa, kun molemmat tekevät enimmäkseen etätöitä ja kummankin omat menot ja harrastukset ovat vähentyneet, eli ollaan melkein koko ajan yhdessä. Rakastan puolisoani edelleen, mutta pää hajoaa, kun en saa käytännössä koskaan olla yksin pidempään kuin pari tuntia kerrallaan. Olen jo miettinyt eroakin tämän takia, mutta kun kaikki muu toimii, niin en pidä sitä järkevänä.

Missä suhteessa?

Olen, ehdottomasti. Enkä olisi tässä suhteessa, ellen olisi onnellinen. Tietysti ajoittain on ollut myös riitaa ja kriisejä ja kerran on jo näiden reilun kuuden vuoden aikana mietitty vakavissamme, haluammeko jatkaa yhdessä. Halusimme, onneksi.

Puolisoni on huolehtivaisin, välittävin ihminen, jonka olen koskaan kohdannut. Samalla mielettömän hyvännäköinen, seksikäs, älykäs ja hauska.

Olen. Ja olen myös sen ikäinen nainen että jos parisuhde tässä iässä ei olisi onnellinen, niin en siinä kovin kauan riutuisi. Osaan olla onnellinen myös yksin.

Hyvin onnellinen. Vuosikymmeniä kestäneessä liitossa oli noin 15 vuotta sitten huonompi vaihe, mutta siitä selvittyämme (terapia) olemme olleet hyvin onnellisia, aivan kuherruskautta kuten suhteemme alkuvuosina. Päivittäin sanomme, että rakastamme, paljon seksiä ja läheisyyttä erityisesti näin etätyön aikoina. Lapset siis ovat jo aikuisia.

Olen enemmän onnellinen kuin onneton.

 Välillä koen vahvasti, että mies ei ole minulle se oikea. Toisaalta suhteen arki on ihan hyvää ja minulla on helliä tunteita miestä kohtaan.

Tämän hetkinen on vain 45 vuotta vanha liitto, en vielä osaa sanoa. Oikeasti olen tosi onnellinen ja kiitollinen, että meillä on näin hyvin, rakkaus on vain lisääntynyt, kun pelko toisen kuolemasta alkaa olla lähellä. Mutta ei tämä ilman ymmärrystä ja kompromisseja ole syntynyt.

Kysymyksenasettelu on väärä. Parisuhdehan voi olla täydellinen, mutta henkilö ei silti ole onnellinen. Kuten parisuhdeterapeutit sanovat: vaatii viisautta erotta henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista.

Jos kuitenkin vastaan kysymykseen: olen onnellinen elämässäni. Parisuhde on vain osa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksenasettelu on väärä. Parisuhdehan voi olla täydellinen, mutta henkilö ei silti ole onnellinen. Kuten parisuhdeterapeutit sanovat: vaatii viisautta erotta henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista.

Jos kuitenkin vastaan kysymykseen: olen onnellinen elämässäni. Parisuhde on vain osa elämääni.

Tämä onnellisuus on ihmisen oma tunne. Meillä kuitenkin onnekas tilanne: olemme molemmat onnellisia elämässämme ja hyvin tyytyväisiä parisuhteeseen. Molemmilla on hyvä, turvallista olla yhdessä. Jaksaa paremmin elämän tuomat murheet joita viime aikoina vastaan tullut.

En ole parisuhteessa ja en voisi olla onnellisempi! Aivan ihanaa olla itsekseen!

Kumppanini on hyvä ihminen jota rakastan, mutta emme ole tietyillä tavoilla kaikkein paras mätsi. Se vaivaa välillä enkä osaa kunnolla sitoutua ja tehdä päätöstä siitä että tässä ollaan hamaan tulevaisuuteen. En ole itse kovin onnellinen omaan elämääni liittyen enkä usko että välttämättä koskaan tulen olemaan, tietysti se vaikuttaa varmaan hieman tuohon parisuhdeasiaankin, etenkin siihen ettei pysty sitoutumaan kunnolla.