Kenelläkään muulla samaa?

Onko teilläkin ystäviä, muttei sellaisia kunnon ystäviä? Tuntuu, että moni ystävyys on sellaista neutraalia, jossa ei voi vapautuneesti nauraa ja olla. Haluaisin ystävyyden, jossa voisi räjähtää nauruun tai vaikka itkeä yhdessä. Jutella kaikenlaisista asioista tässä elämässä. Sellaista väkevää ystävyyttä. Moni ystäväni syö mielialalääkkeitä, jotka tasaavat mieltä. Joskus mietin, miten ne vaikuttavat ihmisen luonteeseen ja siihen, ettei mikään oikein aiheuta enää niin vahvoja tunteita ja reaktioita, kaikki on tasaista ja neutraalia, elämän sävyt puuttuvat. Haluaisin ystäviä, joiden kanssa kokea nämä sävyt.