Miksi minun kesäni menee siivotessa kotia
kun muut ehtii juosta ties missä ja vaikka missä. Lomailla, nauttia auringosta, uida, tavata ystäviä. Minun aikani menee suurimmaksi osaksi kodin ja lasten hoitamiseen. Enkö osaa sitten suunnitella aikatauluani? Vai onkohan mut oikeesti jätetty aivan yksin selviytymään arjesta.
Pakko kuitenkin tehdä päivittäin kaikenlaista koska mies on patalaiska, osaamaton, palvelua odottava sika! Minä harkitsen jo vakavasti sitä että otan lapset ja alan elämään heidän kanssaan ilman että miestä ja senkin tekemiä sotkuja tarvitsee sietää. Ok, käy töissä mutta niinhän moni muukin ja varmasti hekin siivoavat! Lupaa kyllä usein tehdä sitä sun tätä mutta mitään ei silti tapahdu. Nurmikkokin leikkaamatta, lupasi sen tehdä jo kolme viikkoa sitten.
Olen niin täynnä tätä että minun kotivapaani (joo tosi vapaa) kuluu siihen että siivoan kuin heikkopäinen, enkä saa siltikään kaikkea tehdä. Ikkunatkin on vielä pesemättä, alakerrasta sentään olen jo pessyt ne mutta tässä on aivan liian paljon työsarkaa ku vielä pitäisi hoitaa lapsetkin. En edes tätä viestiä saa kirjoittaa loppuun ... huoh! No, eiköhän tää jotain kuvaa anna. Mun arki hajoaa käsiin!
Kommentit (17)
Ja mies seinää vasten nyt ihan kunnolla. Tai sitten sun täytyy alentaa siisteysstandardeja. En minä ainakaan pese ikkunoita edes joka vuosi.
Koska muutettiin tähän viime elokuussa eikä entinen asukas ole luultavasti pessyt niitä ikinä.
Tämä on jälkiviisautta, toivoisin osaavani toimia näin aina kun tuo fiilis pukkaa päälle:
1. istu sohvalle
2. hengitä syvään (jos saatavilla, syö suklaata)
3. mieti mitä haluaisit kaikkein eniten tältä päivältä ja mitkä hommat puolestaan on ihan pakko hoitaa
4. päätä, että teet sekä kivoja että pakollisia asioita. Päätä, mitkä pakot on ihan pakko tehdä ja tee ne pois joko heti tai varaa niille aikaa myöhemmin päivällä. Päätä, mitä kivoja asioita teet pakollisten hommien ohessa.
5. yritä hyväksyä tietty epätäydellisyys elämässä ja tyytyä siihen, että lapsiperheen elämä on aina jossain määrin kaaosta. Liika nipottaminen on pahempi kuin pölypallot nilkoissa.
Älä edes kata lautasta pöytään. Huolehdi ensin itsestäsi ja sit jos jaksat ni voit ehkä laittaa possunkin vaatteita pesuun jne.
Me on kesäsiivousta helpotettu sillä että otetaan matot pois lattioilta, ni ei tarvii joka päivä olla niitä puistelemassa. Helpottaa vähän.
Sitten lähdet lasten kanssa pois tieltä ystäväsi luokse. Miehet pitävät siitä, että heille laitetaan välineet valmiiksi ja komennetaan ja sitten lähdetään itse pois kotoa, että saavat rauhassa hoitaa hommat. Ja jos ei hoida, voi mies siirtyä ulkoruokintaan tai jotain.
Kaikki vapaa-aika menee siivoamiseen. Kun pienin nukkuu siivoan pesen pyykkiä. Kun hän on hereillä hän on kuin takiainen, jos jotain teen joku tarvitsee minua, homma jää kesken ja ympäristö huiskin haiskin. Sitten taas tulee uni aika ja tavarat etsivät oikeita paikkoja. Ja on meillä muutama muukin joka jättää kaiken mihin sattuu.
Mies huitelee missä sattuu ja on töissä. On hyvin menevää sorttia, toisaalta jos hän on kotona kaikki jää tekemättä, koska odotan että hän toimii ja minä lepään, mutta kun hänkin on menoistaan niin väsynyt eikä jaksa..... :(
Kaaos on ikuista sitä karkuun voi tietysti välillä lähteä ettei pää leviä.
ikinä tule sitä päivää, että ehtisi tehdä jotain kivaa. Tiedän tämän omasta karvaasta kokemuksesta. Kertaakaan sen jälkeen kun meille on tullut jälkikasvua, itselläni ei ole ollut tunnetta, että nyt on koti siinä kunnossa kun haluan ja koko ajan tuntuu, että työt ovat rästissä ja pitäisi vaan teyhdä niitä pois alta - ja vasta sitten lähteä jonnekin hauskanpitoon.
No, onneksi olen tenhyt kaikkea kivaa ja lähtenyt kotoa, muuten olisin ihan nalkissa täällä rätin varressa- siitä huolimatta, että mies työssäkäynnin lisäksi osallistuu täysillä arjen pyöritykseen.
Koko elämää ei kannata tuhlata siivoukseen - helpommin sanottu kuin tehty, jos pitää siisteydestä ja kokee viihtyvänsä kotona vain kun se on järjestyksessä.
Kaapit, vaatteiden lajittelut, ikkunat, mattojenpesut, pihanlaitot yms. huhti- ja toukokuussa. Ja ympäri vuoden joka kuukausi jotain ekstraa, etteivät kasaannu lomaan. Kesällä on pelkkää ylläpitosiivousta - ja huomattavasti vähemmän kuin talviaikaan, koska ollaan paljon ulkona.
9
Nyt on niin ihanat ilmat ja kesä lyhyt, että haluan olla mielummin ulkona, retkillä ja ystävillä, enkä nyhjätä kotona koko aikaa. En voi olla ikinä tyytyväinen kodin siisteystasoon, joten jos minulla ei olisi muuta huolehdittavaa tai elämänsisältöä elämässäni, masentuisin ja turhautuisin täysin asioiden epätäydellisyyteen. Pakko siis etsiä muita elämänalueita, joilla kokea onnistumista.
Tasapainoa elämän eri alueiden kanssa sinullekin.
Kannustan sinua - osallistamaan miestä enemmän kotitöihin
- siivoamaan vaikka nyt viikon ajan raivokkaasti - jos mies ei ole
mukan toimissa, hän voisi hoitaa lapsia ja pitää ne poissa
jaloistasi kun touhuat. VIikon siivouksen jälkeen keskityt
enemmän ystäviin ja ulkoiluun yms kivaan lasten kanssa.
- karsimaan kodista kaiken turhan sälän, joka hankaloittaa
järjestyksen pitoa ja lisää siivouksen tarvitsemaa aikaa.
- lähtemään ulos ja jättämään siivoukset suosiolla syksyksi,
Nyt on aika kerätä aurinkoa ja voimaa talven varalle ja nauttia
elämästä.
Hei ap, mitä jos katsoisit vuokramiehen netistä joka hoitaa miesten kodin askareita!Kerro miehellesi että palkkaat sellaisen joka tulee ajamaan nurmikon yms kaikki sellaiset mitä miehesi on luvannut tehdä!Eiköhän tule ukkoosi vipinää kun kuulee että toinen ori on tulossa teidän maille!
En nyt ihan kokonaan, mutta päätin nauttia elämästä ja kesästä ja tehdä kaikkea kivaa. Koti ei ole siisti mutta ei voi mitään, kaipa se sitten joskus taas pysyy siistinä kun lapset kasvaa. Enpä onnellinen ollut silloinkaan jos se oli siisti vain jos kaikki mun aikani joka lapsilta liikenee menee siivoamiseen. Nyt olen hyvällä tuulella lähes koko ajan. Ei mun TARVI siivota, vapauttava ajatus.
Kerran viikossa pyritään pitämään siivouspäivä johon velvoitan myös lapsia osallistumaan. Sekin on sillä periaattteella ettei hirveitä vaatimuksia lopputuloksen suhteen ole, joskus on siivottu paremmin joskus vähän huonommin.
Mitä elämää se semmoinen on jos kaikki aika menee siivoamiseen?
Meillä sitä tehdään kerran vuodessa, jos silloinkaan, muulloin imuroidaan. Eikä sitäkään useammin kuin kerran viikossa.
Meillä on kaksi leikki-ikästä ja vauva putkahtaa pian.
Mies ei ole ajatusten lukija, joten tarttee sanoa kun jokin harmittaa. Näin ei mieli pahennu kun toinen ei huomaa.. Eli suhdetta tarttee molempien hoitaa, siis puhukaa!
Musta on perin outoa että jos mies lupasi ajaa nurmikon, miksi unohti ja MIKSI sinä et siitä ole sanonut aikasemmin? Ajattelitko odottaa vielä kauan??
Kato yksi asia on varma: olet saanut jonkun nipomittarin täyteen ja oikein odotat miehen "virheitä" ja unohduksia. Kasaat kaiken mieleesi ja odotat vaan että räjähdät. Se ei ole oikea tapa. Eikä sitä ole lapsellinen kostaminenkaan! CAMOON! Ootte parisuhteessa ja aikuisia. PUHU SILLE MIEHELLE ASIALLISESTI. On ihan normaalia että jos pitää hoitaa joku asia ja sen unohtaa, ettei sitä sitten muistakaan. Jos miehen unohtamiselle on syy, niin anna asioitten joskus mennä sormien läpi! Anna kaksi vaihtoehtoa: laitakko ruuan vai ajakko nurmikon?
Joskus toinen ei vaan huomaa kaaosta, tai ei välitä. Jos sinä kiukuttelet ja purat sen siivoamiseen niin oletko varma että mies edes tietää että olet vihainen? Eikö sun homma kotona ole just siivota ja hoitaa pentuja. Moni ei ajattele että kun mies tulee kotiin; et ole enää yksin joten kaikki ei enää kaadu omalle niskalle.
Miettikää yhdessä mitä teette! Ikkunat pesee nopeemmin jos ne hoidetaan kaksin. Ei ihmekään jos ei ole tullut hoidettua sitä: koska näet sen isona urakkana, sun tarttee siivota kämppää ja hoitaa lapsia. Lopeta tollanen marttyyrimäisyys.
Tänään et siivoa mitään. Jos lapset osaa kävellä: opeta ne kerään lelunsa!
Tartteeko joka päivä imuroida tai pyykätä? No ei. Ja hommat voi hoitaa lapsien kanssa, sovit kumman mies tekee ja kumman sinä. Homma tehään heti ruuan jälkeen, ei venytetä iltaan. Illalla teillä on aikaa olla kahden!
Siivoamisen kanssa tarttee olla tarkka: mitä teet tänään. Mitä huomenna, mitä viikonloppuna ja mitä ens viikolla.
Näin: tänään teet ison satsin ruokaa (useammalle päivälle), siivoa keittiö. Lapset kerää lelut. Ei muuta.
Huomenna pyykkiä. Mies voi käydä ripustamassa myös vaatteita!
Ylihuomenna imuroit. Käytte kaupassa yhdessä -tai viette pennut hoitoon siksi aikaa.
Lauantaina vaan olette. Samoin sunnuntaina.
Ens viikolla pyykkiä, ikkunat pesette ke ja viikonloppu taas alkaa yhteisellä siivoamisella.
Sulla on upea aika olla kotona ja nauttia lapsista. Hoitaa parisuhdetta. Jätä imuri kaappiin ja ehdota miehelle että lähdette koko poppoo vaikka rannalle, jätskille, mitä vaan.
Meillä toimii toi vaihtoehtojen antaminen: jos mää imuroin niin viittisikkö laittaa pyykit?
Mitä muistoja sellaisesta elämästä jää, äidille tai lapsille?
Päätin noudattaa teidän neuvojanne ja lakata stressaamasta, edes kesäksi :)
Eilen illalla kun mies tuli töistä ja olin taas tehnyt ne tavanomaiset järjestelyt sun muut...no, olin sen verran poikki että nukahdin kello 16.00 ja heräsin tänä aamuna klo 7.00 (ok, muutaman kerran yölläkin vain hoitamaan vauvaa). Sitten takaisin nukkumaan. Nyt on pirteä olo ja ajattelin tänään keksiä jotain todella erikoista. Antaa kodin olla. Me mennään ainakin koko päiväksi pois sotkemasta :D
Miehenkin jätän siivousasioissa vähäksi aikaa kokonaan rauhaan, en puhua pukahda mistään. Antaa asioiden olla hetki ja nautitaan toisistamme...
Ehkä se ei tee mitään siksi että olen aina muistuttamassa ties mistä.
Mies hoiti eilen illalla lapsia jotta mä sain nukuttua. Kyllä mä kysyin miksi ei herättänyt mua kun sohvalle nukahdin, ei kuulemma raaskinut kun näytin niin väsyneeltä. Kyllä se mua rakastaa ja muuta mutta ei se oikein osaa näitä kodinhoitoasioita. No, pääasia että osaa edes hoitaa lapsia silloin kun olen itse ihan puhki.
Päätin noudattaa teidän neuvojanne ja lakata stressaamasta, edes kesäksi :)
Eilen illalla kun mies tuli töistä ja olin taas tehnyt ne tavanomaiset järjestelyt sun muut...no, olin sen verran poikki että nukahdin kello 16.00 ja heräsin tänä aamuna klo 7.00 (ok, muutaman kerran yölläkin vain hoitamaan vauvaa). Sitten takaisin nukkumaan. Nyt on pirteä olo ja ajattelin tänään keksiä jotain todella erikoista. Antaa kodin olla. Me mennään ainakin koko päiväksi pois sotkemasta :D
Miehenkin jätän siivousasioissa vähäksi aikaa kokonaan rauhaan, en puhua pukahda mistään. Antaa asioiden olla hetki ja nautitaan toisistamme...
Ehkä se ei tee mitään siksi että olen aina muistuttamassa ties mistä.
Mies hoiti eilen illalla lapsia jotta mä sain nukuttua. Kyllä mä kysyin miksi ei herättänyt mua kun sohvalle nukahdin, ei kuulemma raaskinut kun näytin niin väsyneeltä. Kyllä se mua rakastaa ja muuta mutta ei se oikein osaa näitä kodinhoitoasioita. No, pääasia että osaa edes hoitaa lapsia silloin kun olen itse ihan puhki.
niin ei kotityöt ahdista. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Ja keskustelet vakavasti aiheesta miehen kanssa, eihän tuollainen lusmuilu vetele.