Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kertonut, ettei tämä kilpailu luokan suosituimman paikasta ikinä lopu?
10.11.2020 |
Sen piti olla vain joku yläasteikäisten juttu.. se on täyttä valetta... en tiedä loppuuko tämä kilpailu suosittujen paikasta, joita muut hännystelevät, koskaan. Ainakin se jatkuu työpaikoilla, perhekerhoissa ja muissakin kerhoissa. Olen tehnyt voitavani ollakseni mahdollisimman normaali ja miellyttävä, mutta aina jos paikalla vain suosittuja menestyjiä, jään ulos kuvasta enkä ymmärrä miksi. Onneksi kelpaan kaikille creepyille, heitä ei vaan aina ole saatavilla.
Kommentit (6)
No itse silloin 10-vuotiaana pohdin että tuleekohan nuo aikuisena häpeämään käytöstään ja oikeastaan heti perään älysin että iso osa luokkakavereista taitaa ollakin jo saavuttanut henkisen kypsyytensä huipun.
Siihen pitää vaan osata suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vierasta mulle tuollainen. En ole töissä kenenkään kanssa tekemisissä kuin työasioissa, en käy esim. yhdessä kahvilla tai lounaalla. Se on ihan oma valinta jos haluaa osallistua johonkin sosiaalisiin kuppikuntiin jossa on noita suosituimmuushierarkioita.
Huomaat kyllä tän jos oot töissä jossain sosiaalisessa työpaikassa, esim. koulut, päiväkodit.
Noi tollaset sosiaaliset keitokset toimivat vain, jos niihin lähtee mukaan. Itse en lähtenyt koulussa, koska ei kiinnostanut. Puuhailin omiani, eikä muiden jutut kiinnostaneet. Sama jatkuu aikuisenakin, ei kiinnosta. Olen kohtelias ja ystävällinen, mutta mihinkään "kilpailuihin" en edes alennu osallistumaan. Jättäydyn sellaisen touhun yläpuolelle, antaa muiden sekoilla.
Vierailija kirjoitti:
Noi tollaset sosiaaliset keitokset toimivat vain, jos niihin lähtee mukaan. Itse en lähtenyt koulussa, koska ei kiinnostanut. Puuhailin omiani, eikä muiden jutut kiinnostaneet. Sama jatkuu aikuisenakin, ei kiinnosta. Olen kohtelias ja ystävällinen, mutta mihinkään "kilpailuihin" en edes alennu osallistumaan. Jättäydyn sellaisen touhun yläpuolelle, antaa muiden sekoilla.
Sitten sitä vaan joutuu helposti olemaan usein yksin, eikä ole kaikille hyväksi sekään.
Muistan koulussa kun olin aina itsekseni ja vaikka luin kirjaa, en sen kummemmin ollut kiinnostunut suosittujen ihmisten seurasta, koska mielenkiinnonkohteet olivat niin eri, ja he suhtautuivat pilkallisesti esim. lempimusiikkiini. Alkoi kuitenkin huvittaa, kun he halusivat minut kuitenkin somekavereiksi, varmaan että pääsevät puhumaan pahaa jostain kuvastani :D Heitä tuntui kauheasti turhauttavan se, ettei minua kiinnostanut heidän seura, jutut tai mielipiteet yhtään.
Työelämässä olen pyrkinyt olemaan kaikille mukava, mutta edellisessä naisvaltaisessa työpaikassa ainakin oli ihan esimiestenkin tasolta sellaista kiukuttelua ja pelaamista, etten sitä sietänyt ollenkaan. Huomasin yhtäkkiä olevani omassa työporukassani suosittu siksi, koska en lähtenyt siihen mukaan ollenkaan, ja suhtauduin kaikkiin manipulointeihin täysin välinpitämättömästi. Yhtäkkiä kaikki pitivät minua mukavana.
Mutta tuota suosittujen porukka asiaa näkyy aivan kaikessa. Minulle on monesti alettu vinoilemaan koska tunnen muutamia julkisuudenhenkilöitä harrastusteni kautta. Ihmiset ajattelevat ettei kaltaiseni hylkiö joka kulkee kirpparivaatteissa ja ajaa 18 vuotta vanhalla autolla kuulu sellaiseen seuraan.
Ihan vierasta mulle tuollainen. En ole töissä kenenkään kanssa tekemisissä kuin työasioissa, en käy esim. yhdessä kahvilla tai lounaalla. Se on ihan oma valinta jos haluaa osallistua johonkin sosiaalisiin kuppikuntiin jossa on noita suosituimmuushierarkioita.