Voiko elää näin...
Pyysin taannoin eräältä sukulaiselta apua. Hän kun valitteli, kun on niin pitkästyttävää olla yksin ja tyhjääkin kerrostalossa. Sanoin sitten, että meillä voisi olla apurin tarvetta pariksi päiväksi talkoomielessä, lämmin ruoka ja sauna vastineeksi. Ja tämä ihminen vain alkoi naureskella.
Sitten tuli yhteisen läheisemme kanssa puhetta tästä ja kerroin, että kun sukulaisemme saa talonsa ostettua, niin ei tarvitse minuakaan pyytää talkoilemaan. Läheisemme oli kuitenkin sitä mieltä, että minä en voi noin elää tai olla, että jos ei itse saa apua, niin sitä ei sitten anna myöskään. Ja miksi en? En kehdannut alkaa inttämään, kun lapset oli mukana.
Kertokaa te av-mammat, elääkö ihminen sitten pelkästä hyvästä mielestä. Että auttaa toisia aina kun pyydetään, koskaan saamatta mitään vastinetta? Olen nimittäin elämäni elänyt aina toisia miellyttäen ja asiat ovat tavallaan hiipuneet siihen, että kaikki ovat aina vain jotain minulta vailla, mutta minulle ei "tarjota" mitään. Ja tänä keväänä olen tehnyt pisteen tälle asialle ja ottanut jyrkän kannan monissakin asioissa. Nyt osa sukulaisista murjottaa, mieskin murjottaa, kun en enää suostukaan olemaan 24 h vuorokaudessa perheen käytössä. Pukkaan vain lapsetkin välillä miehen hoiviin ja häivyn jonnekin shoppailemaan tai vain nukun.
Kommentit (4)
Voit elää niinkuin hyvältä tuntuu, toki sopivassa määrin toisetkin huomioiden. Mutta sinulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa toisia, jos et sitä itse halua.
raskaasta roolista vapaaksi. Totta kai kaikki murjottaa ja saat ehkjä kuulla olevasi kaikkea ikävää - itsekäs yms.mutta sehän on luonnollinen reaktio niiltä ihmisilät, jotka ovat menettäneet "ilmaisen" apulaisen - palvelutason heikentyminen aiheuttaa aina sanomista.
Se menee ohitse aikanaan.
Voit auttaa toisia silloin kun itse haluat, jos oikeasti haluat. Se että vain yksi auttaa eikä auttajaa auta kukaan on hyväksikäyttöä.
kun kynnysmatto nousee pystyyn, ihmiset alkavat törmäillä häneen. Kukaan ei voi elää pidemmän päälle niin, että pyrkii aina miellyttämään toista ilman omaa halua tai voi, mutta ajan myötä kerää katkeruutta ja marttyyriasennetta. Minusta on ihmisen velvollisuus auttaa kanssaihmisiä, mutta ei niin, että avuliaisuus menee hyväksikäytön puolelle.
Jos olet sellaisella "uhmakkaalla marttyyrimielellä" vannonnut ettet taatusti auta sukulaista jolle ei kelvannut vapaa-ajan viettotavaksi teidän talkoisiinne osallistuminen (ehkä hän kaipasi tekemistä, mutta ei työtä vaan seuraa teatteriin, minigolfiin, tai rantalomalle tmv.?) niin ehkä ystävältä oli ihan oikein tiputtaa sinut maan pinnalle moistsesta turhasta katkeruudesta.
Jos taas sinulla ihan oikeasti oli aihetta olla närkästynyt, niin ehkä haukkui väärää puuta. Mutta HUOM: talkoot ovat aina vapaahetoisia ja niihin ei voi olettaa kenenkään/kaikkien missään nimessä tulevan...! Talkoot ovat vapaahetoiset, ja koska niissä tosiaan töitä joutuu tekemään, niin moni saattaa mielummin sen päivän maata rannalla kirjaa lukemassa, ja MYÖS SINULLA on siihen oikeus, eli talkoisiin ei ole pakko mennä.
...Mutta muista se, että kiusaa tekee vain itselleen jos passaa tuttavan talkoot joissa hauskaa ja jonne kaikki menossa vain oman katkeruutensa vuoksi...