Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen hävettävää/huolestuttavaa (itsepuolustus)
03.11.2020 |
Tästä tapahtumasta on jo useampi vuosi aikaa, mutta vieläkään en ymmärrä omaa reaktiotani tapahtuneeseen.
Eli olin siis lopettelemassa illanviettoa paikallisessa baarissa, ja odottamassa yöbussia kotiin, kun yhtäkkiä minulle täysin tuntematon nainen tulee raivoamaan, ja syyttämään että olen koittanut iskeä hänen miestään aiemmin illalla. Ja täysin odottamatta, tämä nainen löi minulta silmän mustaksi, ja lähti tiehensä
Se mitä en tajua, ja mitä koen todella huolestuttavaksi, on se että toisin kuin varmaan kaikki normaalit ihmiset, en suinkaan lyönyt takaisin ja puolustanut itseäni, vaan menin jotenkin täysin lukkoon ja en osannut reagoida mitenkään järkevästi. Ja jotenkin vaan koen suurta häpeää siitä, että annoin jonkun lyödä itseäni, enkä tehnyt mitään.
Ja samalla myös pelottaa, että mitä jos samalla tavalla tapahtuu, kun olen oikeasti jossain vaaratilanteessa, missä pitäisi reagoida nopeasti, että entä jos en silloinkaan kykene tekemään mitään järkevää
Kommentit (12)
Kai sentään pystyit tekemään rikosilmoituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminen reagoi juuri noin koska ei ole tottunut hyökkäilyyn.
On aina jälkeenpäin helppo sanoa mitä olisi pitänyt tehdä.
Kannattaisi ehkä mennä itsepuolustuskurssille "purkamaan", mulla ainakin jäisi tollasesta aivan hirveä raivo.
Itse olisin reagoinut samoin. Ja murehtinut sitten jälkeenpäin miksi en heti huitaissut takaisin. Mutta siitä olisi varmasti seurannut ikävämpää. Sinun reaktiosi oli normaalin ihmisen. Rikosilmoitus on luonnollinen jatke.
Ei sulla ainakaan mitään häpeämistä ole, päin vastoin. Väkivallan käyttö on hävettävää. Sitä paitsi miten olisit voinut enää puolustautua, jos olet jo saanut sen nyrkin silmään ja hyökkääjä lähtenyt litomaan?
Kyllähän sitä raivoissaan toivoisi, että tuollaisille uskaltaisi antaa samalla mitalla takaisin, mutta toisaalta väkivaltaa se sekin on, ei itsepuolustusta.
Yllättävässä tilanteessa tulee yllättävä reaktio. Ei sitä oikeen voi päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ainakaan mitään häpeämistä ole, päin vastoin. Väkivallan käyttö on hävettävää. Sitä paitsi miten olisit voinut enää puolustautua, jos olet jo saanut sen nyrkin silmään ja hyökkääjä lähtenyt litomaan?
Kyllähän sitä raivoissaan toivoisi, että tuollaisille uskaltaisi antaa samalla mitalla takaisin, mutta toisaalta väkivaltaa se sekin on, ei itsepuolustusta.
Yllättävässä tilanteessa tulee yllättävä reaktio. Ei sitä oikeen voi päättää.
Voi sen tavallaan päättää. Ainakin voi treenata itsepuolustusta ja opetella reagoimaan tietyllä tavalla, ja myös näkemään tilanteen etenemisen ennalta, ettei tule isku aivan puskasta. Itsepuolustuslajeissa tilanteita harjoitellaan niin kauan, että toiminta tulee selkäytimestä.
Ap päättää, haluaako ensi kerralla reagoida toisin, vai onko tyytyväinen nykyiseen tapaansa.
Ainakin ap tietää naisena nyt, millaista on miesten elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin lyöminen tuollaisessa tilanteessa ei ole itsensä puolustamista vaan tyhmyyttä.
Ajatus itsensä puolustamisesta ei ole epänormaalia. Kenenkään nyrkkeilysäkki ei pidä olla. Toisaalta tuollaiset naiset ovat aina nyrkit pystyssä, huono itsetunto ja viinapää on karmea yhdistelmä. Hyvä ettet lähtenyt tappeluun johon sinulla ei ollut osaa ei arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua rupesi joku selvästi känninen mies lähentelemään yöbussissa, (Olen siis itse mies) ja reagoin samalla tavalla kuin sinä, ja myöhemmin ärsytti kun edes riuhtassut sen kättä pois mun olkapäätä hipelöimästä.
Kait se on normaali reaktio, onhan näitä lastenvaunujen potkijoitakin ollut. ja niissäkin reaktio on ollut jäätyminen.
Reaktio on valitettavan normaali, mutta ap on sentään ihailtavan rehellinen kun myöntää että syynä reagoimattomuuteen oli vain ja ainoastaan jäätyminen eli pelko. Miehillä suurin osa yrittää tuossa tilanteessa itkuisesti vakuutella kalkuloineensa kylmänviileästi vastapuolen vahingot/poliisin syytteen/oikeusistuimen tuomion/korvaukset jne. tai hoitaneensa tilanteen puhumalla(?), ja että reagoimatta jättäminen olisi muka ollut joku harkittu ja tietoinen teko.
Kuten tässäkin näkee, on mustaa silmää suurempi jälkioire monesti juuri se psykologinen trauma siitä ettei kyennyt tekemään yhtään mitään. Tätä faktaa ei jostain syystä haluta Suomessa tunnustaa, vaan kehotaan aina kaikkeen muuhun paitsi itsensä puolustamiseen. Sen hintaa maksetaan todella kalliisti uhrien oireiluina. Vastarintaan nouseminen, vaikka jäisikin hopealle, on monesti toipumisen suhteen paljon armeliaampi koska voi sanoa uskaltaneensa ja edes yrittäneensä.
Reaktiosi on normaali ja hyvin yleinen.
Nyt kun tiedät, että sulla on tapana reagoida noin, voit päättää tehdä asialle jotain, jos haluat.