Mitä mun pitäisi tehdä suvun sodanaikaisille muistomerkeille ja mitaleille?
Ne on jääneet lapsuudenkotiini. En halua niitä, mutta en oikein tiedä voiko niitä ihan noin vain hävittää. Siellä on isomummon saama joku muistomerkki kun isosetä on kuollut sodassa, joku ansioristi yms. Isomummo on asunut meillä 60-luvulla. Muitakin sukulaisia on, yhden kanssa olen enemmän tekemisissä, hän ei halunnut niitä. Lapsuudenkoti pitäisi tyhjentää.
Kommentit (29)
Sodanaikaisista muistomerkeistä ja mitalleista maksetaan 20-150 euroa kpl ja harvinaisista tuhansia euroja.
Ei kannata myydä kirpparilla. Vaan ensin selvittää niiden arvo.
Ei mihinkään kirpputorille, noita merkkejä myydään ihan huutokaupoissa ja keräilijöitä löytyy myös. Tiedustele Bukowskilta tai Hagelstamilta ottavatko myytäväksi. Tai lahjoita sotamuseolle tai paikkakunnan museolle.
Holmasto Helsingissä ostaa kunniamerkkejä ja mitaleja.
Ei ne mitään pinssejä ole, vaan ristejä nauhoineen yms. Kiitos asiallisista vastauksista.
Miksi et halua säilyttää mitaleita sukuusi kuuluvana historiana?
Pidä suvussa älä myy työtä jonka isovanhempasi tekivät. Arvosta ja kehystä ne ja luovuta lapsille! Ilmanmuuta.
Miksi joku vapaaehtoisesti luopuisi suvun ansiomerkeistä?
Tarjoa sukulaisille, myös niille joihin et muuten ole juuri yhteydessä. Aivan varmasti joku haluaa ne ja arvostaa.
Jos tarina on totta, siitä huomaa mikä on nykyajan arvostus menneeseen. Surullista on ettei edes oman suvun uhraukset enää merkitse mitään.
Ilmeisesti se on nykypäivää.
Tarjoa museoille, esim. maakuntamuseo tai kansallismuseo. Älä missään nimessä heitä roskiin.
Pistä myyntiin. Ei niillä kukaan muu mitään tee, kuin keräilijä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta, siitä huomaa mikä on nykyajan arvostus menneeseen. Surullista on ettei edes oman suvun uhraukset enää merkitse mitään.
Ilmeisesti se on nykypäivää.
Miksi arvostus meinaa automaattisesti tavaran säilyttämistä? Haudataanhan kuolleetkin vaikka heitä arvostetaan. Samalla tavalla tavarasta voi luopua ja silti kunnioittaa muistoa.
Jos et halua säästää, kysy ensin suvulta haluavatko he ne, jos eivät, myy.
Asuntojen koko pienenee koko ajan. Ihan järjetöntä säilyttää tavaraa jos ei sitä halua ja maksaa turhista neliöistä.
Ihan sairasta jos joku ei ymmärrä arvostaa tuollaisia.
Mutta provohan tämä oli, tyhmä sellainen. Joku kuvittelee olevansa 70-luvun taistolainen.
Eipä olisi ap elossa ilman noita sankaritekoja.
Huutokauppakeisarille. Siellä on militaria kovassa huudossa. Tietenkin voit itsekin myydä niitä jossain. Ehkä löytyy joku kauppapaikka, jossa noita arvostetaan.
Älä myy liian halvalla.
Suomessa on merkkejä ja ristejä kaapit täynnä. Ne ei automaattisesti ole kiinnostavia ja kalliita, sillä niitä on niin paljon. Facessa on alan ryhmiä joten sieltä varmasti löytyy apua. Itse säilyttäisin koska nuo ei paljon tilaa vie. Joka suvusta löytyy se paha hävittäjä, joka pisti kaikki suvun talismaanit menemään ja sitä sitten muistellaan. Löytyisikö joku muu sukulainen, joka ottaisi ne?
Teetä niistä taulu, niin pääsevät esille eivätkä vie paljoa tilaa.
Taulusta voi tehdä myös kollaasimaisen, esim. reunustaa se mummmon tekemällä pitsillä/liittää kuvaan valokuvan/tmv. sukuun liittyvää (pien-)esineistöä.
Kehystämöissä voivat tehdä tuon puolestasi kokonaan, mutta eimole vailea toteuttaa itsekkään. Netissä ym. on myynnissä ns. vitriinikehyksiä, joiden lasin alle mahtuu pieniä esineitä ym.
Nuo voi myös muokata oman kodin tyliin hyvinkin rönsyileviksi/minimalistisiksi, ja esim. esim. kehysten/värien ym. suhteen vain mielikuvitus on rajana.
Hih, muistomerkki on kyllä vähän jotain muuta kuin pinssi piirongin laatikossa. Mutta vie jonnekin kirpparille, ihmiset jostain syystä haluaa ostaa niitä. Jos niillä ei siis sinulle ole arvoa.