Hei te kaikki negatiiviset ihmiset!
Olen pitkään pohtinut ihmisiä, jotka näkevät hyvin helposti kaikista asioista vain negatiiviset puolet. Kaikki keskustelut kääntyvät siihen miten huonosti, ihan mitkä tahansa, asiat ovat. Ehkä tunnistatte itsenne? Teillä on päällä sellaisia "positiivisuus on perseestä" tms. paitoja. Kysymys kuuluu: ärsyttääkö teitä ihan hirveästi positiiviset ihmiset? Siis teitähän ärsyttää yleisesti ottaen kaikki, mutta ärsyttääkö positiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset jotenkin erityisen paljon?
Kommentit (11)
En tiedä mitään rasittavampaa kuin negatiivisen ihmisen ainainen kitinä...
Mutta negatiiviset eivät ilmeisesti tunnista itseään kun kukaan ei vastaa. Hö!
ap
Mutta tekis mieli kiroilla... HELVETTI että mua kans ärsyttää negatiiviset ihmiset. Mulla yks tällainen ystävä. Itse olen optimistinen ja murehdin vasta sitten kun on aihetta...
Tämä pessimistiystäväni esim sanoi, kun ilmoitin olevani raskaana ja että pelottaa nyt vaan nämä ekat viikot, että niin, sitähän se vanhemmuus on, koko ajan pelkäämistä.
Just joo... senhän mä halusikin kuulla juuri kun olin saanut tietää olevani raskaana
en kyllä koe olevani negatiivinen, vaan pohdin asioita monelta kantilta.
En ole koskaan ymmärtänyt kysymystä, onko lasisi puoli tyhjä vai puoli täysi, sehän on puolillaan.
Mutta kesät kyllä ovat tuulisempia kuin ennen, onneksi myytiin vene enää ei voisi lasten kanssa edes veneillä.
unohdin vastata kysymykseen ärsyttääkö positiiviset ihmiset. KYLLÄ, jostain syystä heistä saa yksinkertaisen kuvan, blondeilla on hauskempaa.
5
"Onneksi myytiin vene" Tää oli hauska. Ja onhan se positiivinen asia, ettei vene sillä tavalla tyhjän panttina seisoisi tuulisen järven rannalla, vaan on nyt ehkä Myrskyluodon Maijalla ahkerassa käytössä. :D
ai sun koira kuoli, isoäiti on sairaalassa, jäit työttömäksi, perseessä on paise, rahat on loppu, sateenvarjo meni rikki ja selkää kutittaa? No ei se mitään ryhdistäydy, ota ittees niskasta kiinni ajattele positiivisesti, ei asiat niin huonosti oo ku sulla on sentään se sontsa jolla voit raapia selkääsi.
niitä iloisia positiivisia ja jaksavia ihmisiä. Haluaisin niin kovasti olla sellainen, mutta valitettavasti joudun pikkuhiljaa myöntämään itselleni, että en vain ole sellainen. Välillä kaikki vaan tuntuu niin vaikealta. Ovatko nämä positiiviset ihmiset oikeasti aina niin iloisia ja elämänmyönteisiä vai onko osa vain kuorta. Mun mielestä elämiässä on nyt niin moni asia pielessä. On pelottavaa huomata yli kolmekymppisenä parin lapsen äitinä, että ammatti on väärä ja samoin aviomies. Kuitenkaan mihinkaan ratkaisuihin ei löydy rohkeutta. Haluaisin niin kovasti ajatella asioista positiivisesti, mutta en vaan voi, kun kaikki tuntuu menneen väärin...
No ei sinäänsä ärsytä. Mietityttää vaan että oikeastiko nämä superpositiiviset ihmiset eivät tajua että asiat eivät aina mene niinkuin he toivovat.
Sekä positiivisia että negatiivisia ihmisiä on muuten hyvä olla työpaikalla. Positiiviset ihmiset löytävät uusia toimintamalleja ja mahdollisuuksia tuosta vaan. Negatiiviset löytävät (jo ennen niiden toteutusta) niiden mahdolliset ongelmakohdat. Yhdessä jos nämä ihmiset pystyvät asiat käymään läpi (tai joku vetämään yhteen näiden ihmisten ajatukset) niin hyvin menee. Ylipositiivisten ihmisten maailmassa mikään ei ole mahdotonta - paitsi sitten kun mikään ei toimikaan jolloin jäädään miettimään missä meni pieleen kun kaikenhan piti olla niin positiivista.
Sekä positiivisia että negatiivisia ihmisiä on muuten hyvä olla työpaikalla.
Lihavuuteen taipuvaisia on hyvä olla, koska he pärjäävät hyvin nälänhädässä jne.
Negatiiviset ihmiset yliopistossa saattaa olla kriittisempiä ajattelijoita, eli parempia tieteilijöitä. Muuten negatiivisuus on turhaa, mutta minkäs sitä maailmalle voi.
ilokseni juuri eronnut vaimostani, joka oli mustaakin mustempi negatiivinen mäkättäjä. Ja juu, kesätkin ovat nykyisin lämpimämpiä, aamut kauniimpia ja mehu paremman makuista.