Ero kun lapsihaaveet ei kohtaa
Missä vaiheessa parisuhdetta on päädytty eroon, kun lapsihaaveet ei kohtaa seurustelukumppanin kanssa? Kannattaako 19 vuotiaana erota puolen vuoden seurustelusuhteesta, kun samanikäinen kumppani ei halua lapsia? Entä jos on seurusteltu jo muutama vuosi ja molemmat ovat 25 vuotiaita?
Miten kauan ja olet mahdollisesti odottanut, että toisen mieli muuttuu ja päätetään yrittää hankkia lapsia/olla yrittämättä?
Kommentit (15)
Ei 19-vuotias tiedä vielä mitä tulee haluamaan... : ) Liian nuori sanomaan tuollaista.
Heti, kun tulee selville se mitä toinen haluaa tai ei halua tulevaisuudeltaan. Se on helpompaa heti, kun jäädä asiaa miettimään ja odottelemaan. Omasta mielestäni se on asia, johon jokainen osaa vastata.
Erosimme kymmenen vuoden suhteesta tämän asian vuoksi. Ja kumpikaan ei kyllä odottanut sekuntiakaan, että toisen mieli muuttuisi. Kunnioitimme toisiamme aivan liikaa, jotta olisimme alkaneet kyseenalaistaa toistemme näkemyksiä. Yli 30-vuotiaita olimme kuitenkin jo molemmat.
Nykyisin en murehdi tästä asiasta enää yhtään. Minä en halua lapsia enkä niitä nykyisin voikaan saada, joten jos se ei toiselle kelpaa, kannattaa varmaan etsiä joku toinen. Minä en ole se, jolla on tässä asiassa kiire.
Vierailija kirjoitti:
Heti, kun tulee selville se mitä toinen haluaa tai ei halua tulevaisuudeltaan. Se on helpompaa heti, kun jäädä asiaa miettimään ja odottelemaan. Omasta mielestäni se on asia, johon jokainen osaa vastata.
Minä en ollut miettinyt lasten hankintaa yhtään ennen kuin olin 26. En varmasti olisi osannut sanoa mitään kantaa vielä 19-vuotiaana.
19-vuotias on itekkin vielä lapsi...
Riippuu siitä, oletko itse se, joka lapsia haluaa, ja jos olet, mikä on aikataulusi. Lapsia haluamattomalla harvemmin on kiire suhdetta lopettaa. Miksi ei nauttia siitä niin kauan kuin se kestää, kun tulevaisuudesta ei kukaan meistä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei 19-vuotias tiedä vielä mitä tulee haluamaan... : ) Liian nuori sanomaan tuollaista.
Osa tietää, osa ei. Mä sanoin 12-vuotiaana, etten tule tekemään lapsia, ja samaa mieltä olen näin 38-vuotiaana. Kysyin 19-vuotiaana mieheltäni (suhteen alussa), haluaako hän lapsia. Ei halunnut, ja yhdessä ollaan edelleen.
Suurin osa 19-vuotiaista on varmaankin "ehkä", ja heistä osa tekee myöhemmin lapsia, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 19-vuotias tiedä vielä mitä tulee haluamaan... : ) Liian nuori sanomaan tuollaista.
Osa tietää, osa ei. Mä sanoin 12-vuotiaana, etten tule tekemään lapsia, ja samaa mieltä olen näin 38-vuotiaana. Kysyin 19-vuotiaana mieheltäni (suhteen alussa), haluaako hän lapsia. Ei halunnut, ja yhdessä ollaan edelleen.
Suurin osa 19-vuotiaista on varmaankin "ehkä", ja heistä osa tekee myöhemmin lapsia, osa ei.
Tyttöystäväni on tiennyt siitä lähtien, kun sai tietää, mistä lapset tulevat.
Itse kanssa tiesin jo alle 15-vuotiaana etten koskaan halua lapsia. Enkä ole halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti, kun tulee selville se mitä toinen haluaa tai ei halua tulevaisuudeltaan. Se on helpompaa heti, kun jäädä asiaa miettimään ja odottelemaan. Omasta mielestäni se on asia, johon jokainen osaa vastata.
Minä en ollut miettinyt lasten hankintaa yhtään ennen kuin olin 26. En varmasti olisi osannut sanoa mitään kantaa vielä 19-vuotiaana.
Olemme kaikki erilaisia. Itse tiesin haluavani jo lapsena. Mieheni tapasin 16-vuotiaana. Annoin hänelle aikaa siihen saakka, kunnes olisin itse 26-vuotias. Sanoin heti, että se on omalla kohdallani takaraja. Hän halusi niitä, kun olin 27-vuotias. Liian myöhään. En halunnut olla vanha äiti ja tuossa kulki ehdoton takaraja mielessäni, olin venyttänyt sen sinne 26 vuoteen, oli ollut aikasempi ennemmin, mutta tuo oli täydellinen takaraja. Sainkin sen jälkeen kuunnella 20 vuotta sitä miten niitä lapsia pitäisi tehdä. En tehnyt. Eli... kannattaa heti suunnata katse muualle, kun tulee esille nämä eriävät toiveet; ei ole mukavaa kuunnella 20 vuotta kitinää, varsinkin kun itse olin luopunut jo siitä ajatuksesta toisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti, kun tulee selville se mitä toinen haluaa tai ei halua tulevaisuudeltaan. Se on helpompaa heti, kun jäädä asiaa miettimään ja odottelemaan. Omasta mielestäni se on asia, johon jokainen osaa vastata.
Minä en ollut miettinyt lasten hankintaa yhtään ennen kuin olin 26. En varmasti olisi osannut sanoa mitään kantaa vielä 19-vuotiaana.
Olemme kaikki erilaisia. Itse tiesin haluavani jo lapsena. Mieheni tapasin 16-vuotiaana. Annoin hänelle aikaa siihen saakka, kunnes olisin itse 26-vuotias. Sanoin heti, että se on omalla kohdallani takaraja. Hän halusi niitä, kun olin 27-vuotias. Liian myöhään. En halunnut olla vanha äiti ja tuossa kulki ehdoton takaraja mielessäni, olin venyttänyt sen sinne 26 vuoteen, oli ollut aikasempi ennemmin, mutta tuo oli täydellinen takaraja. Sainkin sen jälkeen kuunnella 20 vuotta sitä miten niitä lapsia pitäisi tehdä. En tehnyt. Eli... kannattaa heti suunnata katse muualle, kun tulee esille nämä eriävät toiveet; ei ole mukavaa kuunnella 20 vuotta kitinää, varsinkin kun itse olin luopunut jo siitä ajatuksesta toisen vuoksi.
27-vuotias on liian vanha äidiksi? 😆
No oikeasti tosi hyvä että jäit lapsettomaksi.
Yhteysymmärrys lapsihaaveissa on tärkeää. Itse erosin, koska vaimo muutti mieltään eikä halunnutkaan toista lasta. 4 vuotta odotin, muuttuisiko mieli, mutta ei.
Ap täällä. Aloitukseni esimerkit olivat vain johdatusta keskusteluun.
Mielestäni on hieman hassua, että niinkin nuori kuin 19 vuotias voisi tietää kantansa lapsiasioiden suhteen. Toki niin nuorella on myös aikaa ryhtyä uuteen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on suhteen alkuhetkillä samat ajatukset tulevaisuudesta. Ajatuksetkin voi muuttua suuntaan tai toiseen vuosien saatossa.
Ottavatko miehet lapsiasian rennommin kuin naiset? Molemmissa sukupuolissa on luonnollisesti henkilöitä, jotka tietävät jo nuorena kantansa lapsien hankkimiseen. Miehillä tietysti ei ole niin kiire lasten suhteen. Minun mielestäni 25 vuotiaana pitäisi naisen kuitenkin tietää haluaako hän lapsia tai onko valmis hankkimaan niitä ilman miestä, kun ei se biologia tosiaan loputtomiin jahkailua kestä.
Jos 19v sanoo ettei koskaan halua, niin silloin varmaan kannattaa suosiolla erota. Jos taas tuntee, ettei ole vielä valmis niin se on toinen juttu varsinkin noin nuoresta kun kyse.