Onko joku ihminen kuollut silmiesi eteen?

On. Miten niin selvisin, enhän minä siinä kuollut. Vaikeasti sairas ihminen pääsi kivuistaan, hepotushan se jollain tavalla oli kaikille. 

Kyllä on. Saattohoito kyseessä, ei mitenkään kohtuuttoman tuskallinen kuolema vaan läheinen ennemminkin n nukkui pois. Ei jäänyt itselle mitenkään paha olo, toivoisin oman lähdön aikanaan olevan vastaava.

Ei, vaan kuoli silmieni taakse.

Ikävä kyllä ei! Olen tavannut elämäni aikana useamman ihmisen jonka haluaisin kuolevan!

Naapurin iäkäs pappa sai pihalla sairaskohtauksen, kaatui ja löi päänsä. Odotellessani ampulanssia tajusin että kuolee käsiini ja niin kävikin. Tapahtuma muistui vuosien ajan mieleeni, mutta  ei siitä kuitenkaan traumaa jäänyt.

Valitettavasti. Jouduin todistamaan erään ihmisen itsemurhaa. Hän eli vielä hetken ja annoin hänelle ensiapua vaikka tilanne olikin aika lailla toivoton. 

Se kyllä pysäytti aika lailla varsinkin kun kyse oli nuoresta ihmisestä ja itselläni oli silloin suunnilleen saman ikäisiä lapsia. Ehkä puolen vuoden ajan tapahtuma tuli aina mieleen kun kuljin paikan ohi mutta nyt usemman vuoden päästä en enää muista sitä kuin ajoittain.

Eniten on jäänyt mieleen se miten konemaisen tehokkaasti ja rationaalisesti pystyin toimimaan tilanteessa. Se tunne iski päälle vasta aika lailla myöhemmin.

Isäni ampu i itsensä meidän olohuoneessa.

Tuli myöhemmin kerran unessa tervehtimään.

Katseli minua liekkimeren keskeltä.

Miksi?

Aikaisemmin kuolleen nähnyt kyllä, mutta ei siinä hetkessä. Sairaanhoito-/ensiaputyössä toimivilla ei sekään varmaankaan kovinkaan harvinaista; heiltä kannattaisi kysyä.

Kyllä, naapuri kuoli sydänkohtaukseen.

Orpo kirjoitti:

Isäni ampu i itsensä meidän olohuoneessa.

Tuli myöhemmin kerran unessa tervehtimään.

Katseli minua liekkimeren keskeltä.

Miksi?[/quote]

Koska mielesi jostain syystä näkee hänet niin. Peilaa siis omaa suhtautumistasi ja asennettasi isääsi.