Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin pitää ruuanlaitosta ja keittiössä puuhastelusta, mutten millään pysty !
26.10.2020 |
En saa siitä mitään fiilistä. Pelkkää vaivaa ja kestää ikuisuuden saada jotain valmiiksi. Ystäväni lueskelee huvikseen ruokasivua ja blogeja, en ymmärrä.
Meillä on uusi talo, jossa oli iso hyvinvarustettu keittiö valmiina. Minä vaan en saa siihen mitään tunnelmaa enkä henkeä päälle.
Ja tämä johtuu lapsuuden kodistani, jossa täysin huirhapeli ja itsekeskeinen mutsi huoleti omasta ulkonäöstään, laihdutti koko ajan ( ja lasten teko oli lihottanut,vink-vink) . Ei meillä koskaan ruokaa oikein tehty. Saatika mitöän leivottu.
Vanhemmat oli sitä mieltä että kouluissahan on ammattikeittöjöt miettineet hyvän ja ravitsevan ruokalistan; siellä vaan maha täyteen.
Kommentit (5)
Kuka tykkää mistäkin.
Mulle ruuanlaitto (samoin kuin puutarhanhoitokin) on vastapainoa työlle missä ei ikinä tule valmista.
Ruuanlaitolla on alku ja loppu. Tuo alku tosin kuten ystävälläsikin voi kestää päiviä, siihen liittyy ruokaohjelmien seuraamista, reseptien vertailua, perheen ja ystävien kanssa ideoiden vaihtamista yms. Työvaiheet on rentouttavia kun ei tarvitse ajatella mitään, pilkkoa vaan, paistaa ja sekoitella. Tai antaa uunin ja hellan hoitaa homman. Mitä hitaampi ruoka sen parempi. Ja palkintona se tunne kun koko porukka hyrisee onnellisena vatsat täynnä:) Ehkä se on meidän tapa rakastaa ja hemmotella toisiamme.
Tänäänkään mulla ei ollut mitään ihmeellistä tekemistä niin tein taas uudella reseptillä omena-toskakakun. Tuolla se nyt odottelee iltakahvihetkeä isännän kanssa.
Nykyään löytyy niin paljon ihania ohjeita, helppoja ja nopeita. Tutustu Jamien ohjelmiin, siellä valmistuu puolessa tunnissa (ja nopeamminkin) upeita ruokia! Samalla oppii paljon hyödyllistä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-in, ihmiset tykkää eri asioista.
Mullekin keittiö on pakkopulla-aluetta. Ikävystyn, pitkästä, ei huvita väsätä mitään.
Ite oon enempi kirjanlukija ja haaveilija --tyyppiä....
Pitää löytää se oma juttu ja kipinä tekemiseen. Se sitten ruokkii itseään ja sitten voi löytää itsensä lukemasta keittokirjoja. Aloita vaikka jostain helposta ja nopeasta. Opettele vaikka tekemään itse lihalle marinadi tai kokeile valmistaa eri kalalajeja. Sitä kautta pikkuhiljaa kokeilemaan uusia juttuja, kun kokemusta karttuu. Se aloittaminen on vaikeinta. Ja mitä sitten, jos ei aina onnistuiskaan. Tekemällä oppii.
Jos et tykkää yksin kokata, ota keittiöön kavereita. Harvoin kokkaan yksin vaan puoliso osallistuu ruuanlaittoon pilkkomalla tai hämmentämällä. Samalla tulee vietettyä parisuhdeaikaa. Puolison bravuuri on makaronilaatikko. Opetteli ensin perusreseptin ja sitten pikkuhiljaa on muokannut sitä paremmaksi. Tai kutsu kaverit kylään ja tehkää yhdessä ruuaksi vaikka vietnamilaisia kesärullia ja erilaisia dippejä. Yhdessä kokatessa ei ruuanlaitto ole tylsää.
Kun ei tykkää niin ei tykkää.
Joka itse inspiroituu kokkaamisesta , ei pysty ymmärtämään, että toista se kyrsii.
Syötävä on, niin se on mulla ainut motiivi.
Mutta kyllähän näkkärilläkin tai noutoruoalla pysyy hengissä...
Älä viitsi, vaikka olisit saanut huonon kasvatuksen, itse korjata asian. Ei ruoanlaitto ole aina kivaa, joskus taas iskee inspis ja jaksaa tehdä erikoisempia aikaa vieviä ruokia, mutta arkisin teen vain perusruokaa. Se ruoan tekemisen aloittaminen on se vaikein osa, kuten vaikka lenkille lähdössä tai siivoamisen aloittamisessa. Mieli ei tekisi, mutta kun sitä pääsee vauhtiin, niin ihmettelee että mikä tässä nyt niin vaikeeta oli. Ruoanlaitto rentouttaa, saa pohtia omiaan tai olla pohtimatta. Siitä tulee semmonen rituaali.