Voiko suhteesta tulla mitään

itsekin olen miettinyt samaa, mutta tullut siihen tulokseen ettei suhde voi toimia jos ei minkäänlaista viehätystä toiseen ole, tuskin olet toisesta seksuaalisestikaan kiinnostunut jos ei hänen ulkonäkö miellytä tippaakaan ja puhetapakin ärsyttää. Mielestäni nuo ovat kuitenkin tärkeitä asioita vaikka tottakai arvot yms ovatkin tärkeämpiä.

tuo nyt vähän riippuu, että kuinka tärkeitä asioita nuo ulkonäkö ja puhetapa sun arvomaailmassa on. Ja onko noi sitten ainoat asita, jotka vastustavat, vai onko niitä tarkemmalla tutkimisella kuitenkin enemmän.



Itse sanoisin, ettei suhde ole mahdoton. Mutta koska sinä epäilet asiaa, niin sinulle nuo voikin nousta kynnyskysymyksiksi lopulta.

Jos rakastaa toista, niin ulkonäköasia on ihan yhdentekevä eikä sellaista asiaa edes mieti. Mutta hyvä on, ettei sinulla ole ruusunpunaisia laseja silmillä, monella tuollaiset asiat alkavat ärsyttää vasta siinä vaiheessa kun ollaan jo naimisissa.

vastustamatonta seksuaalista vetovoimaa..?

Ja voittaako ihastumisen tunne noi häiriötekijät?

Jos vastaat toiseenkin ei, niin sitten se on ei ylipäänsä..

Tilanne on siis tämä:



olen tutustunut aivan huipputyyppiin: herkkään, ajattelevaiseen, menestyvään ja ymmärtävään "tosimieheen", jonka kanssa meillä synkkaa todella hyvin. Olemme pystyneet alusta asti keskustelemaan aivan kaikesta maan ja taivaan välillä, meidän huumorintajut osuvat hyvin yksiin ja seksuaalisuuskin kulkisi periaatteessa samoilla linjoilla. Suhde on aivan tuore, oikeastaan ei voi vielä puhua edes suhteesta saati sitten rakastumisesta.



Ongelman tuottaa minun puoleltani mm. miehen ylipaino. Minusta tuntuu aivan kauhealta sanoa tätä ääneen, mutta minä en valitettavasti koe reilua ylipainoa millään tavalla viehättävänä. Mies oli kyllä aloittanut laihduttamisen jo ennen kuin me tavattiin, mutta huomaan vain odottavani että mies laihtuisi. Lievä ylipaino ei olisi ongelma -sen tiedän kokemuksesta- mutta reilu ylipaino tuntuu olevan :( (itse olen sporttinen ja erittäin hoikka).



Lisäksi mies on kotoisin alueelta, jonka murteesta en ole koskaan pitänyt. Vuosien muualla asumisenkin jälkeen hän puhuu erittäin voimakkaasti ko. alueen murretta, enkä voi sille mitään että kiinnitän siihen huomiota. Pari muutakin vastaavan tyyppistä asiaa on, mutta nuo ovat ne suurimmat.



Olen kuitenkin ihastunut miehen luonteeseen, eikä mies olisi pahan näköinen jos olisi hoikempi (tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi kun ajattelen näin). Arvostan ja ihailen miestä kovasti, pidän hänestä ja olen aivan myyty hänen luonteelleen, mutta mietin kuinka paljon nuo häiritsevät piirteet rupeavat ärsyttämään siinä vaiheessa kun ihastuminen laimenee? Vai voinko oppia rakastamaan miestä kiloineen ja puhetapoineen jos haluan ja yritän?





-ap

mutta vastustamatonta seksuaalista vetovoimaa ei ko. tekijöiden vuoksi ole. Toisaalta olemme ihan vastikään tutustuneet, ihastuminen on vasta alussa eikä seksi ole vielä astunut kuvaan kovin voimakkaasti.

-ap

vastustamatonta seksuaalista vetovoimaa..? Ja voittaako ihastumisen tunne noi häiriötekijät? Jos vastaat toiseenkin ei, niin sitten se on ei ylipäänsä..

Jos mies ei kiihotu sun laihuudesta, niin voiko se odottaa että sää lihotat itseäsi "hiukan"?



Musta sää olet aidosti vaan nirso ja itsekäs. Sinä haluat muuttaa toisen tapaa olla, jässes!



Itse tykkään kun mies on miehen kokonen. Jos sinua ei kiihota niin varmaan väärä mies!

en tietenkään voi odottaa, että mies muuttaisi itseään, että "kelpuuttaisin" hänet. Olen varmasti nirso ja itsekäs, siinä olet epäilemättä oikeassa, ja siksi tunnenkin suunnatonta huonoutta.

Halusin vain keskustella omista heikkouksistani avoimesti jossain / kuulla mielipiteitä onko tällaisesta tilanteesta mahdollista "päästä yli". Minä nimittäin todella arvostan miestä, ja olen suunnattoman vihainen itselleni, että huomaan tuon kaltaisen, aina sivuseikkana pitämäni asian häiritsevän minua näin voimakkaasti.

Jos mies ei kiihotu sun laihuudesta, niin voiko se odottaa että sää lihotat itseäsi "hiukan"? Musta sää olet aidosti vaan nirso ja itsekäs. Sinä haluat muuttaa toisen tapaa olla, jässes! Itse tykkään kun mies on miehen kokonen. Jos sinua ei kiihota niin varmaan väärä mies!

No itte en ole tollasta kokenut, en semmosen miehen kanssa jonka kanssa sitten jotain suhdetta alkaa rakentaa.



En ymmärrä miten pääsisit yli jostain jota et siedä?

Kuten sanoin; lihottaisitko ihan että kelpaisit toiselle? Kyllä siinä ihmisessä tarttee joku juttu vetää puoleensa.



Kuvitteletko että kaikki kumppanissa on sitä mitä pitää arvossa/ihailee/haluaa?



Mitään ällötyksiä kukaan tuskin kaipaa toisessa, jos toisen paino on sulle ylitsepääsemätön asia niin eihän se silloin toimi!!

Ja nimenomaan kun tää on SUN pään sisänen ongelma, toinen saa olla ylipainonen.. :(



Kerro ongelmasta toiselle: se ratkeaa itsestään kun se dumppaa sut!



8

Teistä tulisi mainiot hyvät ystävät. Siinä se. Hieno juttu sinäänsä.



Mutta älä nainen turhaan lähde vakavaan suhteeseen miehen kanssa jota et edes alkupeleissä halua. Tämä mieskin on ansainnut sellaisen vaimon joka häntä haluaa. Ei joka on hänen kanssaan kaveripohjalla ja ei tunne minkäänlaista himoa häntä kohtaan.

Minulla on kokemusta samanlaisista tilanteista. Ihan ok mies oli kiinnostunut minusta, itselläni ei ollut mitään huikeaa ihastumisen tutustumista alussa, mutta ajattelin että hyvä mies, haluan tutustua.



Ensimmäisen esimerkkitapauksen kohdalla "seurustelimme" kuukauden. Jälkikäteen ajateltuna se oli minun puoleltani tapailua, miehen mielestä jo seurustelua, puhui minusta jo tyttöystävänään. Mies ihastui minuun joka päivä enemmän, minua hän alkoi "ällöttää" koko ajan enemmän. Kuukauden jälkeen tajusin että ei tätä kannattaa jatkaa ja jätin miehen, ystävällisesti ja kohteliaasti tosin.



Toisen esimerkkitapauksen kohdalla alku oli samanlainen, mutta kuukauden päästä olimme molemmat rakastuneita ja suhde eteni lujalla pohjalla hyvään suuntaan. Nyt olen tämän kanssa naimisissa. ;)



Anna siis itsellesi vähän aikaa, huomaat kyllä mihin suuntaan tunteesi kehittyvät. Kuukauden "tarkkailuaika" riittänee.

Tilanne on pitkälti samanlainen: mies on selvästi ihastunut minuun ja kertookin sen avoimesti, minä taas olen se joka empii ja on hidas.



Mainittakoon, että minä yleensä lopetan suhteen siihen, jos mies tuntuu olevan liian kiinnostunut / kiinnostuneempi kuin minä, mutta sen verran tässä suhteessa on kuitenkin "imua", ettei tämä asia ahdista.

Tilanne on pitkälti samanlainen: mies on selvästi ihastunut minuun ja kertookin sen avoimesti, minä taas olen se joka empii ja on hidas. Mainittakoon, että minä yleensä lopetan suhteen siihen, jos mies tuntuu olevan liian kiinnostunut / kiinnostuneempi kuin minä, mutta sen verran tässä suhteessa on kuitenkin "imua", ettei tämä asia ahdista.

Jos joudut miettimään, että tuleekohan suhteesta mitään, niin silloin sitä ei kannata jatkaa. Toisesta pitää olla aidosti ja oikeasti kiinnostunut, sukkien pitää pyöriä jalassa. Se, että arvot osuvat yksiin, huumorintaju on samansuuntainen ja yhteisiä puheenaiheita löytyy ei vielä riitä vakavan parisuhteen perustaksi. Tai siis kyllähän se riittää, mutta järkisyillä rakennettu parisuhde voi osoittautua virheeksi myöhemmin. Tunnetta pitää olla mukana ja reilusti ( ainakin suhteen alussa ).



Nimim. järkiavioliitossa riutuva

Alusta asti on lihavuus ollut se seikka, jota olen inhonnut hänen ulkonäössään, mutta muuten hän on hieman tavallista miestä komeampi ja luonne on sopiva.



Meillä on kaksi lastakin. Meillä menee ihan hyvin. Esim seksissä hän paranee koko ajan.



Haen kyllä perheeseen tasapainoa. Olisi hyvä jos mies laihtuisi ja täytyy varoa etten itse muuta ruokailutottumuksiani huonompaan suuntaan hänen kanssaan asuessani. Ärsyttää, kun hän kantaa kotiin herkkuja.

Kinkkinen ongelma, koska toiselle on hyvin vaikea sanoa, ettei ulkonäkö vetoa. Toisaalta mies kyllä voisi asialle tehdä jotain ja ilmeisesti itsekin tahtoisi laihtua (koska on jo sen aloittanut). Entä jos sanoisit tahtovasi olla alkuun ystävä ja katsoa, tuleeko siitä mitään. Voit houkutella miestä terveempien elämäntapojen pariin ja liikkumaan. Minusta voisit sanoa suoraan, ettet valitettavasti tunne sellaista fyysistä vetoa häneen, jota sinusta suhteessa tarvitaan.



Lihavuuden mahdollisesta epäeroottisuudesta puhuminen tuntuu olevan tabu, etenkin naisille. Kuitenkin sillä, että puoliso lihoo monia kymmeniä kiloja alkuajoista saattaa olla merkitystä viehättävyyteen puolison silmissä. Eikä se minusta ole mitenkään pinnallista. Jokainenhan on valinnut aikanaan puolison, joka viehättää sellaisena omaa silmää. Minusta on kohteliasta pitää itsestään huolta myös puolisoa ajatellen. Ja sairaudet ym. ovat tietenkin eri asia. Kivittäkää.

aina että lihavuus olisi este himolle, mutta ei se olekaan :)



Miesystäväni on tosiaankin pullea ja hänellä on jopa miehelle harvinaista selluliittiä, mutta siltikin haluan häntä... hän on vain aivan ihana ja hänen tuoksunsa, hmmm... jo ajatus saa halun syttymään.

Pointti oli kuitenkin se, että mulla oli samanlaisia ajatuksia miehestäni kuin ap:llä. Nyt ollaan oltu jo kymmenen vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mun kunnioitukseni miestä kohtaan kasvaa vaan ja me kasvetaan tiukemmin yhteen. Vaikka satunnaisesti haaveilen tiukasta lihasta (jota mieheni ei todennäköisesti koskaan saavuta), en olisi voinut paremmin valita. ARVOSTUS miestäni kohtaan on se tärkein asia. Mulle merkitsee todella paljon se, että voin olla miehestäni ylpeä ja että meidän luonne ja arvot sopivat yhteen. :)