Oonkohan mä sittenki introvertti???

Nythän vasta luettuani yhtä juttua, rupesin miettii et mähän valitsen aina tai tosi usein tehdä asioita yksin kuitenkin ns. ihmisten ilmoilla. Usein käy mielessä et pitäiskö soittaa jollekin tai kysyä jotain mukaan, mut en koskaan tee niin. Ani harvoin sovin jotain, mutta aina kun sovin tapaamisia, olen aina ollut tyytyväinen siihen jälkeenpäin.

Kyseessä oli siis iltalehden höpöhöpö-juttu, listattu mitä introt tykkää tehdä yksin, mut se ei olekaan nyt se pointti.

Vai johtuukohan tämä elämäntilanteesta, kun saa tosi harvoin omaa rauhaa pienen lapsen äitinä? Onko elämäntilanneintroverttiys mahdollista?