Miksi joku haluaa pakkomielteisesti pukeutua kokoon S?

Yks blogisti just kirjoitti hikoilevansa kuin sika jos vaate vähänkin iso, mulla kyllä ihan päinvastainen kokemus, että makkaran kuoret hiloiluttaa.

Ne jotka mä tunnen kuvittelee olevansa teinejä edelleen, ja vaikka eivät siihen S:n mahdu 30 v enää, pukeutuvat siihen. Valitettavasti kauas sitten näkee että henkilöllä ei ole kaikki hyvin.

Pakkomielle on pakko. Isompi koko ahdistaa ja hävettää niin että sitä ei kestä.

Toinen syy voi olla ajattelun mustavalkoisuus, aivot ei ymmärrä kokojen vaihtelevuutta. Ärsyttää katsoa sivusta, mutta ihmiset on mitä on.

Miksi jotkut pakkomielteisesti haukkuvat muita.

Eivätkä tajua olevansa terapian tarpeessa.

Iik! Olen 37v ja kokoa s tai xs, se nyt vain on kokoni.

Ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Iik! Olen 37v ja kokoa s tai xs, se nyt vain on kokoni.

Ihan kamalaa.

Sulla meni pointti vähän ohi. Olen itsekin S-kokoa, mutta joskus joistakin vaatteista M saattaa olla sopivampi, niin silloin toki ostan sen.

Mutta joillakin on pakkomielle ostaa koko S, vaikka se olisi liian pieni. Koska ei voi olla M-kokoa, eikä ymmärretä että eri merkillä voi olla vaihtelua mitoituksessa. Comprendo? :)

Myönnän, et jos löydän sopivat housut ja niissä lukee koko L tai 40, niin leikkaan kokolapun irti, en tiedä miksi ottaa niin koville aikuisella ihmisellä. Sit taas toisen merkin 36 koon housut on samankokoiset ja se on ok.

Toisaalta olen ostanut jotain kiinavaatteita kokoa xxl ja se on vaan hassua.

Oon suht pieni ja ihan ok kokoinen 160/50 ja kärsinyt ala-asteelta lähtien kaikki eri syömishäiriöt, melkein toivon että koko kokosysteemiä ei olisi.

Tiukat vaatteet = seksikkyys, muodot näkyy. Jotkut ei tajua tai välitä että myös läskit näkyy.

Vaatteita ostaessa on tärkeintä katsoa peiliin eikä vaatteessa olevaan kokomerkintään.

Mä en nyt ymmärrä tän avauksen pointtia tai sitten en vaan ole koskaan tavannut ketään jolla olis tämmönen pakkomielle.

Olen itse kokoa S ja jos olen jonkun luottomerkin äärellä ja myyjä sanoo että tästä on vaan kokoa M jäljellä niin turha siinä on alkaa molempien aikaa tuhlaamaan sovittamalla. Kyllähän sen näkee vaatteesta jo päällepäin onko mitään onnistumisen mahdollisuuksia.

Useimmiten housukokoni on 34 ja sama homma, ei se auta ketään sitä kokoa 36 sovittaa myyjän tai ap:n mieliksi. Ostaako joku numeroa suurempia kenkiä vaan siksi ettei olis ”pakkomiellettä” siihen omaan kokoon?

N41

Mieluummin oikeankokoiset vaatteet kropalla, kuin joku pakko tiettyyn kokoon. Liian pienet vaatteet on kyllä tosi ahdistavat päällä. Liian pienet vaatteet myös kuluu ja hajoaa nopeammin kuin oikean kokoiset.

Pitää olla joku pakkomielle jos ei ymmärrä, että eri firmojen koot on hyvin erilaisia.

Mutta kyllä mulle on tullut eteen nöitä L kokoisia, jotka halunneet S vaatteen. Sitten kun vaate ihan liian pieni perustelevat että malli väärä. Todella vaikea noille on oikein sanoakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita ostaessa on tärkeintä katsoa peiliin eikä vaatteessa olevaan kokomerkintään.

Tämä!!!!

Ei hyväksytä sitä tosiasiaa ettei enää mahdu kokoon S. Eri vaatemerkeillä tosiaan on kokoeroja. Itse olen pienijalkainen , 36 kokoa jalasta niin kun löysin espanjalaiset minulle sopivat koon 37 kengät olin että jee minäkin olen aikuinen :  D

Myyjät ei tyrkytä koskaan isompaa kokoa, pienempää kyllä, jos sattuu olemaan ylijäämää hyllyssä. 

Sitten on niitä jotka pakonomaisesti pukeutuu vain muodottomiin mekkoihin, jotka kokoa fit for all. Ehkä se tuo hyvänmielen hetkeksi kun L onkin S.