Onko tää normaalia elämää vai olenko hylätty
Ei yhtään kaveria, olen yksin jatkuvasti kukaan perheestä ei ole ollenkaan huolissaan miten pärjään yksin. Joudun puhumaan seinille.
Vaikka olisin esillä ja yritän päästä mukaan keskusteluun ei kukaan muka kuule. En puhu hiljaa enkä myöskään huuda.
Olen ollut koko elämäni yksin ja kiusattu. Veljeni ei pidä yhteyttä minuun näen häntä kerran viikossa josko silloinkaan. Vanhemmat tietää että mulla on vaikeaa mutta silti sivuutetaan täysin ja saan olla yksin kokoajan. Pelkään käydä lenkillä koska ei ole kiva nähdä kiusaajia jatkuvasti.
Kukaan ei kysy miten mulla menee ja olen 4 seinän vanki. Olen jättänyt koulut kesken kiusaamisen takia ja nyt joudun elämään 0e rahaa.
Kaikenlisäksi menetin ajokorttini kun ei ollut rahaa maksaa sitä. Tuntuu että olen häpeäksi perheelleni eivätkä he halua olla mun seurassa.
Ei tullut edes synttärionnitteluja. Olen 27v jos jotain kiinnostaa. En ymmärrä miksi kaikki vaan hylkää vaikka varmasti näkee että voin huonosti. Makaan yksin omassa sängyssä päivät pitkät ja puhumatta kellekään.
Tuntuu että mua tuijotetaan aina kun meen ulos yksin koska mieleeni on tullut ajatus että olen häpeäksi ja kaikki haluaa mun muuttavan pois. Kukaan ei ole koskaan huolissaan musta vaikka makaisin paikallani monta päivää. Tämä ei ole vitsi ja itselläni on henkisesti tosi paha olla.
Kommentit (12)
Kurja tilanne. Rukoilen puolestasi. Näet sentään n. kerran viikossa veljeäsi? Minä näin viimeksi viime vuonna veljiäni. Heille en ole olemassa. Vanhempiini katkaisin välit jatkuvan henkisen väkivallan takia, haukkuvat minua mielenterveysongelmaiseksi vaikka en ole. Onneksi minulla on paljon ystäviä, etenkin uskovia. Ja monet rukoilevat puolestani. Minullakin on vaikea elämäntilanne. Mutta J ees us on kanssani. En ole koskaan yksin. Etsi häntä ja lue Raamattua, ensin evankeliumit uudesta testamentista. Evankeliumi tarkoittaa hyvä ja iloinen uutinen. Tässä pimenevässä ja kovassa maailmassa on Jeesus joka rakastaa juuri sinua. Hän auttaa, lohduttaa ja uskovalla on aina paras edessäpäin: Taivas. Ja parasta Taivaassa on Jeesus.
Lopeta tuo uhriutuminen. Ole reipas, hymyile ja tee jotain mistä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo uhriutuminen. Ole reipas, hymyile ja tee jotain mistä tykkäät.
Mene sinä kansalaisopiston "Empatiakykyä narsisteille"-kurssille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo uhriutuminen. Ole reipas, hymyile ja tee jotain mistä tykkäät.
Mene sinä kansalaisopiston "Empatiakykyä narsisteille"-kurssille.
Ei se voi, Vaasassa narsismi on ylpeyden aihe, ei pershärö.
En usko, että kukaan tulee sinua koskaan hakemaan sieltä sängystä ylös, koska perheesi on mikä on.
Sinun pitäisi itse jaksaa mennä ulos kävelylle ja syödä. Oman itsesi vuoksi. Ja sitten joskus etsiä itsellesi ystäviä, työtä, kumppani jne. Jos jostain netistä löytyisi ystävä, jonka kanssa pääsisit heti vaihtamaan ajatuksia? Kysy ystäväpalvelusta, olisitko sinä mahdollinen saamaan heiltä ystävän.
Minä en taida nähdä veljeäni enää koskaan. Kun molemmat vanhempani kuolivat ja veli tuli sitten perukirjoitukseen niin ilmoitti, että tämä on viimeinen kerta, kun käy täällä. Sen jälkeen olen itse käynyt pari kertaa hänen luonaan, mutta päätin etten enää aio.
Kaikki ei tykkää kaikista. Ei välttämättä perheenjäsenetkään. Pitää yrittää saada muuta tuttuja ja ystäviä.
Ensinnäkin ymmärrä, että maailmassa valtaosa ihmisistä elää elämäänsä "omassa päässään". He eivät tunne sinua. Jos tuijottavat, todennäköisesti huomaavat sinun surullisuuden/ahdistuneisuuden. Olet masentunut, tunnet olosi hylätyksi ja näet asiat siksi mustemmin kuin ne todellisuudessa ovat. Toivot itsellesi auttajaa tilanteeseen, mutta ensin sinun pitää osata hakea sitä ensin itsellesi. Pyydä ammattiapua, käy juttelemassa vaikka vähän aikaa.
Et ole epäonnistunut, et ole surkea. Sinä pystyt kääntämään elämäsi suunnan, itse. Mutta sinun pitää kaivaa sisältäsi voima ja rohkeus, sisu suomalaisittain, ja etsiä päivääsi edes yksi myönteinen asia. Jos koet, että sinua tuomitaan tai tulkitaan väärin, ota se haasteena! Sinä olet arvokas, yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muu. Voit loistaa. Usko itseesi, anna itsellesi myönteisiä asioita. Niin sitä kautta kasvat ihmisenä ja huomaat, että omilla jaloilla seisominen on paljon parempi saavutus, kuin kuluttaa kallista elämää tuskailun kanssa.
Toivon sinulle voimaa ja sinnikkyyttä kehästä ulos pääsemiseksi :) Se on mahdollista!
Ikävä juttu. Mä vähän mietin, että oletkohan sä alisuoriutuja. Oliskohan sulla siis potentiaalia enempään ?
Zinc
Olisiko lääkitys, terapia ja jokin päivätoiminta, että pääset töihin? Unohdat ilkeän perheesi ja alat tutustumaan muihin ihmisiin rauhallisesti? En usko, että kukaan tuijottaa sinua ulkona ainakaan pahalla. Jos näytät kovin huonovointiselta, joku saattaa katsoa, että tarvitsetko apua.
Veljelläsi lienee oma elämä, ei se kerkeä sinua päivittäin tavata. Muuta isommalle paikkakunnalle, jos törmäät jatkuvasti kiusaajiin.
Haluaisitko tehdä jotain vapaaehtoistyötä?
Sitä kautta saisit uusia ystäviä itsellesi.
Mene mukaan jonkun seurakunnan toimintaan. Sieltä löydät välittämistä ja syvällisempiä arvoja kuin mitkä nykyajan pinnallisessa maailmassa vallitsee. Olet arvokas ja tärkeä. Tsemppiä!