Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään kaupunkilaisia, jotka ovat muuttaneet maalle, niin ettei edes naapureita ole lähellä?
13.10.2020 |
Olemme aikuistalous ja haaveilleet tästä pitkään. Puolisoni on maalta, mutta yhdessä olemme aina asuneet työn vuoksi kaupungeissa, vieläpä niin että lähellä keskustaa - tosin ei Suomen suurimmissa. Minä olen lapsuuteni asunut kirkonkylässä niin että kaupat yms. on lähes tien toisella puolella. Nyt olemme löytäneet talon, joka huutaa meille, että osta minut. Rakastimme sitä jo netistä nähtyämme ja näytössä käytyämme emme enää muusta puhukaan.
Tässä tapauksessa muuttaisimme vielä aika kauaksi entisiltä asuinsijoiltamme. Työkuviot on jo järjestetty, vanhat työt pysyy, mutta tehdään etänä. Lähin alue olisi pienehkö kirkonkylä n. puolen tunnin ajomatkan päässä ja lähi kaupunki n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä.
Olemmeko hulluja? Olemme mökkeilleet vuokramökillä lähes joka kesä ja olleet miehen kotitalossa pohjoisessa talonmiehellä joskus joululomia anopin ja apen ollessa muualla ja nauttineet, vaikka onkin ollut pimeää. Mikä miehen lapsuuden erottaa tästä mitä nyt haaveilemme, hänellä oli sisaruksia ja naapurustossa (2 km säteellä) kavereita. Tuossa lähimmät naapurit ovat kesämökkejä, eikä nekään ihan lähellä. Lähin asutus on 3 km säteellä.
Olemme jo keski-ikäisiä ja nuorinkaan lapsi ei enää asu kotona.
Kommentit (16)
Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Asun itsekin lähes puolen tunnin ajomatkan päässä kirkonkylältä, mutta kyllä tällä kylällä on asutusta. Naapuriin juuri ja juuri näkee metsän takaa, on se jotenkin kiva tietää että täällä on muitakin ihmisiä lähellä vaikka saakin olla omassa rauhassa. Sanoisin että katselkaa vielä, jos löytyisi talo hieman lähempää kylää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyn pimeys ja talven lumisuus ovat ainoat asiat, jotka itselläni pistäisi miettimään ratkaisua. Asenteella varmaan selviää ja kunnon autolla.
Kannattaisiko ensiksi varmistaa, onko talo jälleenmyyntikelpoinen? Eli jos asuminen ei miellytä, sieltä unelmien maalaistalosta voi aina palata kaupunkiin. Onko talo ollut kauan myynnissä? Onko siihen pakko sijoittaa paljon rahaa?
Iso könttä velkarahaa puolikuntoisesta talosta "ei missään" kuulostaa kyllä riskaapelilta. Itse unelmassa ei toki ole mitään vikaa; kukapa sitä ei haluaisi asua omassa rauhassa, ison pihan ja kauniin puutalon katveessa.
Talo itse on uudehko ja siinä miellyttää nimenomaan sijainti, rannalla. Ranta on meille tärkeä. Se on ollut - jonkin aikaa myynnissä, mikä johtuu varmaan osin sijainnista ja osin siitä, että se ei ole erityisen soveltuva lapsiperheelle. Ranta ei ole mikään uimaranta, vaan siinä on hyvä venepaikka. Se ei ole halpa, sillä tontti on aika iso, mutta aika lailla menisi plusmiinus nolla, nykyinen asunto on suositulla alueella ja keskusta-asunnot saa helposti kaupaksi tällä alueella. Uskon, että kesä ja syksy menisi ongelmitta, kun rakastetaan kalastusta, marjanpoimintaa jne. Yksi vaihtoehto on, että kunnostaisi vanhoista piharakennuksista yhden ja vuokraisi sitä, siitä on lyhyt matka joihinkin aktiviteetteihin.
Tämä ei ole julkisessa myynnissä, saimme vinkin tuttujemme kautta. Meillä asuu alueella tuttavia, kun olemme siellä päin lomailleet, mutta tyyliin 30 km säteellä muutama. Luultavasti julkisessa myynnissä sen voi ostaa joku sijoittaja, koska ranta on kuitenkin ihanteellinen kalastajille, vaikka ei uimiseen hyvä olekaan. Tässä on nyt ilmeisesti joku toinenkin kiinnostunut meidän lisäksi ja jos kummankaan kanssa ei tule kauppoja, se pistetään julkiseen myyntiin tai vuokralle. Myös tuota vuokrausta on harkittu, mutta tuntuu vähän tuhlaukselta asua vuokralla. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää, että talo on ollut hiljaisessa myynnissä puolisen vuotta, tyyliin "tiedättekö ketään, kuka.."
Ei sitä kukaan muu voi tietää kuin sinä itse. Luota omaan arviointikykyysi ja miehesi tietysti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihanalta paikalta :)
Itse asun myös kohtuu syrjässä yksin koirineni, tämä on tällainen tien pää suon laidalla, mutta mulla on kyllä noin kilometrin päässä 1 naapuri, siellä on talo jossa asuu perhe, elinkeinona maa- ja metsätalous (peltoja, sikala).
"Tuollainen asuminen aidosti keskellä ei mitään ahdistaisi, jo pelkkä ajatus siitä, että tie on talvella ajokelpoinen vain silloin, kun itse sen avaan - hui!"
No selvää on että esim. minun pitää traktorilla ihan itse se tie avata jos on lunta pyryttänyt tiet tukkoon. Ei täällä kaupunki teitä auraa kuten kaava-alueilla. Ei kyllä sitten minkään sortin ongelma.
Koittakaa sopia, että saatte asua siinä vuoden ensin vuokralla. Saattaa onnistua, jos myyjä tuttu tai puolituttu. Oma kaupunkikämppä siksi aikaa myös vuokralle. Koeajan jälkeen helpompi päättää jatkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut 11 vuotta maalla, mutta kuitenkin niin, että tässä on naapureita suht lähellä. En suosittele muuttamista ihan eristyksiin, varsinkaan, jos ei ole ketään tuttuja edes paikkakunnalla. Mäkin tykkään tosi paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, ja monesti on sellainen tunne, että olisi kivaa asua jossain tosi syrjässä, vielä syrjemmässä kuin täällä - mutta sitten tulee mieleen, miten yksinäistä ja hankalaa voi elämä olla, jos kaikessa pitää luottaa omiin voimiin, eikä ikkunasta koskaan näy naapurin valot, kun vuodenaika on pimeimmillään.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut 11 vuotta maalla, mutta kuitenkin niin, että tässä on naapureita suht lähellä. En suosittele muuttamista ihan eristyksiin, varsinkaan, jos ei ole ketään tuttuja edes paikkakunnalla. Mäkin tykkään tosi paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, ja monesti on sellainen tunne, että olisi kivaa asua jossain tosi syrjässä, vielä syrjemmässä kuin täällä - mutta sitten tulee mieleen, miten yksinäistä ja hankalaa voi elämä olla, jos kaikessa pitää luottaa omiin voimiin, eikä ikkunasta koskaan näy naapurin valot, kun vuodenaika on pimeimmillään.
Hmm. Olen itse asunut yksin syrjässä 8 vuotta, sen lisäksi että ainoaan lähimpään naapuriin kilometri, kirkonkylälle 13 km. Ei ole tullut koskaan mieleen että elämä olisi hankalaa. Ja se ettei näy merkkejä muusta ihmiselämästä on pelkkää plussaa itselleni. Pimeässä on mukava otsalampun kanssa lenkkeillä. Tosin ei kuutamoöinä tarvi sitäkään.
Ap on vieläpä muuttamassa puolison kanssa eikä yksin kuten itse asun, jolloin on enemmän apua saatavilla jos esim. sairastuu tms. Mutta joo, ei ole kyllä varovaisten ja arkojen elämäntapa, sellaisten jotka miettii koko ajan "mitä jos"...
- 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos nyt muutatte sinne? Jos talolla on jälleenmyyntiarvo, eihän kyseessä ole peruuttamaton ratkaisu. Elämässä on asioita, joista ei voi etukäteen millään tietää kaikkea. On vain uskallettava yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut 11 vuotta maalla, mutta kuitenkin niin, että tässä on naapureita suht lähellä. En suosittele muuttamista ihan eristyksiin, varsinkaan, jos ei ole ketään tuttuja edes paikkakunnalla. Mäkin tykkään tosi paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, ja monesti on sellainen tunne, että olisi kivaa asua jossain tosi syrjässä, vielä syrjemmässä kuin täällä - mutta sitten tulee mieleen, miten yksinäistä ja hankalaa voi elämä olla, jos kaikessa pitää luottaa omiin voimiin, eikä ikkunasta koskaan näy naapurin valot, kun vuodenaika on pimeimmillään.
Hmm. Olen itse asunut yksin syrjässä 8 vuotta, sen lisäksi että ainoaan lähimpään naapuriin kilometri, kirkonkylälle 13 km. Ei ole tullut koskaan mieleen että elämä olisi hankalaa. Ja se ettei näy merkkejä muusta ihmiselämästä on pelkkää plussaa itselleni. Pimeässä on mukava otsalampun kanssa lenkkeillä. Tosin ei kuutamoöinä tarvi sitäkään.
Ap on vieläpä muuttamassa puolison kanssa eikä yksin kuten itse asun, jolloin on enemmän apua saatavilla jos esim. sairastuu tms. Mutta joo, ei ole kyllä varovaisten ja arkojen elämäntapa, sellaisten jotka miettii koko ajan "mitä jos"...
- 9
En mä pelkää pimeää, ei täällä ole katuvaloja, ei ole pointti siinä. Vaan siinä, että kun esim. sairastaa tai on muita hankaluuksia elämässä, voi olla tosi raskasta olla vain yksin. Esim. joku pihan lumityöt on sellainen, samoin se, että jos on pitkä matka ylläpidetylle tielle, voi toisinaan olla vaikeaa päästä kotoa mihinkään.
En mieti koko ajan "mitä jos", vaan oon täällä asuessani ollut useamman kerran tilanteessa, jossa naapureista on ollut tosi paljon apua puolin ja toisin, ja ylipäätään se tieto, että naapureista on turvaa ja apua, on tosi lohduttavaa.
Mutta joo, ei olisi varmasti pitänyt tuoda tätä pointtia esille, kaduttaa jo, että kirjoitin viestin. Nykyään taitaa olla tavallisempaa se, että toisten ihmisten kanssa ei haluta olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Asun itsekin lähes puolen tunnin ajomatkan päässä kirkonkylältä, mutta kyllä tällä kylällä on asutusta. Naapuriin juuri ja juuri näkee metsän takaa, on se jotenkin kiva tietää että täällä on muitakin ihmisiä lähellä vaikka saakin olla omassa rauhassa. Sanoisin että katselkaa vielä, jos löytyisi talo hieman lähempää kylää.
Just päinvastoin, jos joku näkyy pihalta, tai vielä pahemmin, ikkunoista, sehän pilaisi koko homman. Yhtä hyvin voi asua rivarissa tai kerrostalossa sitten.
-eri
Hui, mulla tulee mieleen se sarjahukuttaja psykopaatti pekka joka asui syrjässä, miten tuollainen tyyppi seisoisi kujan päässä joka johtaa talolle, karvalakin liepeet vain heiluisivat tuulessa ja sitten lähtisi määrätietoisesti kävelemään kohti taloa kirves olallaan...
Olen koko ikäni asunut maalla, mutta lähin asutus on aina ollut max 1 km päässä. Tuollainen asuminen aidosti keskellä ei mitään ahdistaisi, jo pelkkä ajatus siitä, että tie on talvella ajokelpoinen vain silloin, kun itse sen avaan - hui!