Lapsettomuushoidoissa olevat kuulostelevat liikaa tuntemuksia

Läheltä seuraan tilannetta kun raskaus on oireeton ja iloa asiasta häviää.

Päivästä toiseen huolta, joko se meni kesken. Miksi ne naiset kirjoittelevat jokaisen nipistyksen keskustelupalstalle?

no objektiviisesti ottaen väitteesi lienee totta. Monella lapsettomuudesta on vain se tilanne, että kun vuosikausien yrittämisen jälkeen saa sen positiivisen tuloksen raskaustestiin, on vaikea enää olla kovin tunteeton ja rauhallinen. Onneksi ap:lla on kuitenkin paremmat hermot.

Sääli kyllä.



Lapsettomuushoidoissa olevat tietävät keskimäärin paremmin kuin "hups, tulin muutamasta kierrosta raskaaksi" raskaaksi tulevat sen mitä kaikkea "pahaa" voi tapahtua vielä senkin jälkeen kun plussa on pläjähtänyt testiin.



Takaan sinulle ap että olisi aivan ihanaa olla naiivin sinisilmäinen ja ajatella että kun se plussa tuli niin se tarkoittaa automaattisesti sitä että lapsi tulee noin 36 viikon kuluttua ja meistä tulee vanhemmat.

Minulla on 2 jollain tapaa erilaista lasta. Omalla toiminnalla en asioihin voinut raskausaikana vaikuttaa. Jos olisin alkuraskaudessa tiennyt niin en osaa sanoa olisinko keskeyttänyt.

Kamalalta kuulostaa jos koko raskausajan joutuu miettimään niitä kaikkia asioita jotka voivat mennä pieleen. ap

Totta kai jokaisella vanhemmalla on se menettämisen pelko, mutta jos on jo aiemmin menettänyt lapsensa keskenmenossa/kohtukuolemassa tai jos tietää, että ylipäätään on raskaana suurten taloudellisten uhrausten, monivuotisen yrittämisen ja lääketieteellisen ihmeen seurauksena, niin vaikeahan siinä on kovin viilipyttynä olla.



Mulla esikoisen kohdalla pahin hysteria laantui kun kätkytkuoleman riski oli vähentynyt. Tämän toisen odotuksen kanssa en ole niin hysteerinen, kun tiedän että elimistöni on kyennyt ainakin kerran saamaan lapsen elävän maailmaan. Taustalla siis viisi keskenmenoa, kaikki alle raskauden puolivälin.

Niinhän se on. En halua todellakaan mitenkään vähätellä kenenkään äidin tuskaa jos kohdalle tulee keskenmeno tai kohtukuolema. Ei todellakaan! Uskon että se on yhtä kauheaa meille kaikille.



Vaan silti sanon mutta. Jos raskauden aikaansaattamiseen on mennyt vaikka viisi vuotta ovat pelot keskenmenosta ja kohtukuolemasta jo hieman erilaisia kuin ns. tavisodottajalla. Isona peikkona mielessä on "jos tämä raskaus menee kesken...tulenko enää koskaan raskaaksi...tämä oli jo niin suuri ihme...ja jos tulen kestääkö sekin taas viisi vuotta...olen sentään nyt viisi vuotta vanhempi kuin silloin kun aloitimme hoidot...huonomminhan tässä tilastollisesti pitäisi jatkossa onnistua...". Naisella joka on tullut ensimmäisestä, kolmannesta, neljännestä jne kierrosta raskaaksi ei tällaista todella vatsanpohjassa kauhuna tuntuvaa peikkoa ole raskausaikana.



Ja kun lasta on odottanut sen kaksi, kolme, viisi tai enemmänkin vuotta niin on ehtinyt jo kuulla ja oppia jos jonkinlaista raskauden ajan komplikaatioista. On ehkä kuulunut lapsettomien vertaistukiryhmään jossa on myös heitä joilla ei aluksi ole ollut lapsettomuustaustaa mutta erilaisten raskausajan komplikaatioiden takia ovat vertaistukiryhmään tuleet. Tutuksi ovat tulleet keskenmenot, keskeytyneet keskenmenot (kaikki tuntuu olevan ok mutta ei olekaan kun menee ultraan), kohtukuolemat, sikiöistä johtuvat kehityshäiriöt (muutkin kuin down...ja niitä fataaleja kehityshäiriöitä on satoja) jne jne.



Uskon myös että moni lapsettomuudesta kärsivä antaisi vaikka mitä jos voisi raskausaikanaan luottaa tulevaisuuteen niin kuin muut raskaana olevat. Uskoa että elämä kantaa. Moni on vaan niin ison kolhun saanut hoitojen aikana perusluottamukseensa että se ei ole mahdollista.

mutta milläs olet tunnustelematta, kun kaikki pitää raportoida lääkärille?

Minulla on 3 lasta. Raskauksia kuitenkin 8. Tiedän kyllä, ettei raskaaksi tulo tarkoita että vauva syntyy ja vielä elävänä.

5 raskautta on ollut täysin oireettomia, ei mitään tuntemuksia.

2 pientä huonovointisuutta.

1 raskaudessa oli oireita vaikka muille jakaa.

raskauutta yrittävät kovasti trakkailevat itseään kuten tältä palstalta käy ilmi - mutta toi paineet on suuremmat kun ei olekaan niin helppoa se raskautuminen

Minulla on 3 lasta. Raskauksia kuitenkin 8. Tiedän kyllä, ettei raskaaksi tulo tarkoita että vauva syntyy ja vielä elävänä.

5 raskautta on ollut täysin oireettomia, ei mitään tuntemuksia.

2 pientä huonovointisuutta.

1 raskaudessa oli oireita vaikka muille jakaa.

...vaikka menettäisikin lapsista viisi kuin tulla raskaaksi vain muutaman kerran todella tuskalla ja pelätä että miten käy.

Harva lapsettomuushoidoissa oleva pystyy edes uneksimaan tosissaan kolmesta lapsesta ja tuskin kukaan on kahdeksaa kertaa raskaana.

Kun hoitoja oli takana 5 vuotta ja tulin vihdoin raskaaksi, en uskaltanut kertoa kenellekään, tietty miehen lisäksi. Kun tehtiin 12 vkon ultra ja sanottiin kaikki on hyvin, lähdettiin suoraan ultrasta matkalle. Oli ihanaa kun reissulla voitiin ostaa lasten vaatteita ja puhuttiin pikkuisesta koko ajan yleisesti ihmisille.

Suomessa taas tuppisuu niin paljon että tuli pieni stressinpoikanen ja en nukkunut kunnolla. Vasta vkolla 25 kerrottiin yleisesti, josta ei sitten kauaa enää ollut äitiyslomaankaan.



Kaikki saavat reagoida raskauteen omalla tavallaan ja jokaisesta ollaan niin onnellisia toisten puolesta.