Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei tajua, että häntä kiusataan
06.10.2020 |
Lapseni on eskarissa ja omien sanojensa mukaan hänellä on paljon kavereita.
Kun sitten juttelee tarkemmin, niin pihasählyssä häntä ei haluta pelaamaan, lähinnä siedetään. Synttärikutsuja ei tule (voi johtua koronastakin). Leikin varjolla painitaan, mutta oikeasti lapseni jää siinä usein kolme yhtä vastaan tilanteisiin.
Lapsi itse ei tunnu itse pitävän tilanteita outona, mutta aikuisen näkökulmasta ei tuo ihan normaalia ole.
Viime vuonna ollut kiusaamisjuttu selvitettiin päiväkodissa asiallisesti ja nopeasti, nyt kuulemma ei ole aikuisten mielestä mitään erikoista meneillään.
En tiedä olenko vaan liian herkkä. Voiko lapsi olla kiusaamisen kohde tajuamatta sitä? Tai voiko hän teeskennellä, että hänellä on kaikkk ok? Tai voiko kyse olla siitä, että ei halua itselleenkään myöntää, että hänellä ei oikeasti ole kavereita?
Lapsi menee päikkyyn ihan mielellään, on ihan iloinen kotona ja nukkuu normaalisti. Silti minua ja myös miestäni jotenkin vaivaa nää lapsen kaveriasiat.
Kommentit (14)
Autismikirjoon voi liittyä, ettei ymmärrä tulevansa kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on paras tilanne jos ei tajua tulleensa kiusatuksi. Ei pahoita mieltään. No mutta sitten kun tajuaa ja joku sen kertoo asia voi olla toisenlainen.
Jos hän ei koe että kiusataan niin ei se ole kiusaamista. Se ettei olla kavereita ei ole kiusaamista. Lapsillakin on oikeus valita seuransa. Eikä moni edes kaipaa mitään kavereita päiväkodissa.
Ja siis niissä kaverittomissa ei ole yleensä mitään vikaa, ovat introvertimpia tai selvästi älyllisesti ikäistensä pääjoukkoa edellä tai joskus toki erityislapsiakin. Eikä niissäkään ole vikaa jotka ei ota erilaista kaveriksi vaan leikkii mieluiten samanlaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei koe että kiusataan niin ei se ole kiusaamista. Se ettei olla kavereita ei ole kiusaamista. Lapsillakin on oikeus valita seuransa. Eikä moni edes kaipaa mitään kavereita päiväkodissa.
Ja siis niissä kaverittomissa ei ole yleensä mitään vikaa, ovat introvertimpia tai selvästi älyllisesti ikäistensä pääjoukkoa edellä tai joskus toki erityislapsiakin. Eikä niissäkään ole vikaa jotka ei ota erilaista kaveriksi vaan leikkii mieluiten samanlaisten kanssa.
Ei ole introvertti, päinvastoin. Hän kyllä kaipaa kavereita, haluaisi, että meillä kävisi viikonloppuisin kavereita leikkimässä, mutta kun kysyn kuka tällainen kaveri voisi olla, että voisin olla yhteydessä vanhempiin, ei oikein osaa sanoa ketään.
Tottakai lapsilla on oikeus valita kaverinsa, en ole ketään "pakottamassa" lapseni kaveriksi.
Ap.
Kaikki on hyvin niin kauan kuin ei tajua. Sitten eräänä päivänä tajuaa, ja voi jättää ison jäljen. Joten kyllä kannattaisi puuttua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autisminkirjoa minäkin veikkaan. Monen autistin kanssa jutellut ja osa ei ymmärrä milloin on kiusattu, osa ei ymmärrä edes että hänen suhteessaan on parisuhdeväkivaltaa. Jotenkin joillakin menee vain yli hilseen eikä ymmärrä. Itse olen lievästi autistinen ja minunkin on vaikea ymmärtää mikä on kiusaamista koska en koe sellaisia tarpeita mitä monella neurologisesti normaalilla on.
Mun mielestä on tärkeintä että lapsi ei koe kärsivänsä ja voi hyvin. Keskittykää siihen ja voimistakaa sitä. Ehdottakaa lapselle että voisitteko kutsua jonkun kaverin teille joskus kylään, ja sitä kautta voisi alkaa tutustua paremmin johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjoon voi liittyä, ettei ymmärrä tulevansa kiusatuksi.
. En tiedä toki mitä kaikkia piirteitä sitten olisi, mutta en usko että tästä olisi kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno ominaisuus, kun antaa mennä tilanteet kuin vesi hanhen selästä. Selviytyjä, joka tulee toimeen lopulta hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Olisi tärkeää, että päiväkodin hoitajat ja ohjaajat aktiivisesti tekisisvöt töitä ryhmäyttämisen suhteen, että kaikki ryhmässä olis kaikkien kavereita. Tosi ikävää jos päiväkodin aikuiset vain ohittavat tällaiset huolet sanomalla että ei oo mitään ihmeitä meneillään. Olis hyvä että he kuulis tuon huolen ja lupaisivat auttaa ystävyyssuhteiden luomisessa/vahvistamisessa. Hyvä silti, että lapsi itse tykkää olla ryhmässään, eikä sure tilannetta.
Jos lapsi ei itse keksi kenet haluaisi kutsua kylään, päättäkää vaan reippaasti kysyä jotain ryhmän lapsista. Omasta lapsestanne voi tuntua vaikealta kuvitella kenet kysyisi, koska tilanne on uusi ja vaikee päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno ominaisuus, kun antaa mennä tilanteet kuin vesi hanhen selästä. Selviytyjä, joka tulee toimeen lopulta hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Ei varsinaisesti. Jos et ymmärrä ettei sinua haluta eikä sinusta pidetä niin vastaanotto on aikuisena tyly, jopa agressiivinen. Ei myöskään pysty korjaamaan käytöstään jos ei ymmärrä ympäristön suhtautumista.
Kaikille lapsille ei vaan riitä kavereita, ehkä on liian ruma, pienet vauvatkin noteeraa kasvojen häiritsevän poikkeavuuden.
Tajuaa varmaan olevansa pahnan pohjimmainen ja tyytyy siihen.