Lue keskustelun säännöt.
Nainen - millaista on ystävyys
06.10.2020 |
Tässä yhden ikäkriisin kolkutellessa ovella haluaisin kuulla millaista sinusta on ystävyys. Aikuisten naisten välinen ystävyys. Miten sen koet, mitä se sinulle tuo, tuottaako se pettymyksiä vai yleensä aina iloa ja hyvää mieltä?
Itse olen valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset joita olen pitänyt ystävinä eivät ole sitä olleet vuosiin. En tiedä miten niin väärään seuraan olenkaan ajautunut ja erehtynyt kuvittelemaan, että ystävyyteen kuuluu draama, itku ja suuttumus vähän väliä. Ja jotenkin outo varautunut tunnelma, sekä olo että toista pitää jotenkin yrittää miellyttää ja hänen olonsa lepyttää jostakin, vaikka mitään sen kummempaa ei ole sattunut. Pienistäkin asioista tulee väärinymmärryksiä ja pientä riitaa, itku on tapaamisen jälkeen herkässä ja jo viestin laittaminen jollakin tapaa jännittää.
Juu ei se ole. Ei ystävyys takuulla ole sellaista. Haluaisin kuulla, mitä se on.
Kommentit (5)
Minulla on vain muutama ystävä. Ystävyys on sellaista että tehdään yhdessä asioita joista kumpikin tykkää, käydään lenkillä, juodaan kahvia, puhutaan milloin mistäkin: harrastuksista, luonnon ilmiöistä, politiikasta...Voimme olla eri mieltä asioista ja väitelläkin, mutta riidaksi ei ole koskaan mennyt, ystävyydessä säilyy vapaus olla mikä on eikä se vaikuta ystävyyteen, siksi ystävyys on enemmän kuin rakkaus. Parasta ystävääni tapaan harvoin, en edes joka vuosi (asumme niin kaukana toisistamme), mutta kun tapaamme juttu jatkuu kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan. Sellaista on ystävyys minun kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva olisi kuulla. En tiedä kun ystävät on matkalta jääneet, jäljellä enää satunnaisia tuttavia lasten harrastuksista.
Musta ystävyys on suurimmaksi osaksi ihanan helppoa nyt aikuisena kun nuoruuden draamailut on jääneet pois.
Lähimpien ystävieni kanssa sovimme aina joulun aikaan neljä viikonloppua tulevalle vuodelle jotka vietämme yhdessä, muuten tapaamme ehkä kerran kuussa töiden jälkeen porukalla ja sitten eri kokoonpanoissa silloin tällöin. Asumme kaukana toisistamme ja kaikilla on kiireiset työt, yksi on sinkku, toinen yksinhuoltaja ja kolmas lapseton, itselläni on perhe. Jos emme suunnittelisi etukäteen ja blokkaisi yhteistä aikaa emme varmaan juuri koskaan ehtisi nähdä porukalla. Olemme olleet ystäviä 20 vuotta.
Ystävyyttä kannattaa vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Musta ystävyys on suurimmaksi osaksi ihanan helppoa nyt aikuisena kun nuoruuden draamailut on jääneet pois.
Lähimpien ystävieni kanssa sovimme aina joulun aikaan neljä viikonloppua tulevalle vuodelle jotka vietämme yhdessä, muuten tapaamme ehkä kerran kuussa töiden jälkeen porukalla ja sitten eri kokoonpanoissa silloin tällöin. Asumme kaukana toisistamme ja kaikilla on kiireiset työt, yksi on sinkku, toinen yksinhuoltaja ja kolmas lapseton, itselläni on perhe. Jos emme suunnittelisi etukäteen ja blokkaisi yhteistä aikaa emme varmaan juuri koskaan ehtisi nähdä porukalla. Olemme olleet ystäviä 20 vuotta.
Ystävyyttä kannattaa vaalia.
Kuulostaa ihanalle. Itsellä taas se seesteinen vaihe näiden ystävien kanssa oli nuorempana, alle 30.vuotiaana. Aivan kamalaa draamaa ja itkupotkuraivaria on ollut ystävyyssuhteet +35 jälkeen. En herranen aika enää tiedä mitä on tapahtunut, tuntuu että ovat seonneet.
Ap
Ystävyys on sitä, että ollaan toisen puolella. Halutaan toiselle hyvää. Autetaan, nauratetaan.
Normijuttu.