Pitääkö parisuhteessa jakaa kaikki menneisyyden asiat?
Niin, kuuluuko mielestänne toiselle paljastaa kaikki perhedraamat ja muut "luurangot kaapissa", varsinkin jos ne ovat sellaisia, etteivät ne sinänsä vaikuta nykypäivään?
Oma mieheni kyllä tietää, että lapsuuteni ei ollut kaikista helpoimmasta päästä, mutta kovin tarkasti en ole hänelle mistään kertonut (isän alkoholismi, perheväkivalta, itsemurhayritykseni...) Eli aika rankkoja asioita minulle on tapahtunut, mutta koska niistä on aikaa jo viitisentoista vuotta ja koen olevani ihan tasapainoinen ihminen nykyään, en ole koskaan "avautunut" miehelle. Pitäisikö? Hän kyllä huomaa, että en juuri kestä katsoa esimerkiksi elokuvia, joissa näitä teemoja käsitellään.
Kommentit (10)
Varmaan kuitenkin hyvä että olet edes jotain epämääräistä miehelle sanonut niin ymmärtää sitten jos et joitain tiettyjä asioita kestä.
Ei menneisyyden kaikkia paskoja juttuja tarvitse ikuisesti käydä läpi, ne voi myös jättää taakseen.
Voisit aloittaa hääyönä kertomalla siitä kuinka se Luigi heitti vellit anukseesi Rimininlomalla...
Nähdäkseni ei ole mitään sellaista, joka oikeasti voisi saada miehen ajattelemaan jotenkin eri tavalla minusta. Joskus olen hänelle sanonut myös sen, että olin nuorena masentunut ja pelkään, että esim. lapsen saamisen myötä, jos on kovin raskasta, minulla on riski masentua uudelleen. Silloin hän oli kyllä hyvin lohduttava ja vakuutti, että siinä tilanteessa minulla on kyllä tukea ympärilläni.
Joskus vain ärsyttää, että mies esim. puolustelee isääni, kun kuulee jostakin riidastamme. Silloin vain tekee niin paljon mieli sanoa, että sinä et tiedä kaikkea, älä puutu meidän perheen asioihin.
ap
Joskus vain ärsyttää, että mies esim. puolustelee isääni, kun kuulee jostakin riidastamme. Silloin vain tekee niin paljon mieli sanoa, että sinä et tiedä kaikkea, älä puutu meidän perheen asioihin.
ap
just tuon takia! Hajottaa muuten välinne, kun katkeroidut miehellesi asiasta, mistä se ei tiedä mitään!
Millainen suhde teillä oikein on? Onko teillä muitakin salaisuuksia? Ei mulle tulisi kyllä mieleenkään pitää noin tärkeitä juttuja piilossa mun rakkaimmalta ihmiseltä!!!
Ja olen puhunut kyllä asioista "omasta" näkökulmastani, eli sanonut, että en siedä tiettyjä asioita tai tietynlaista käytöstä, koska se tuo pahoja muistoja mieleen, ja että mulla on huono itsetunto, joka on kyllä paranemaan päin, ja sekin johtuu lapsuudesta, ja samoin olen kertonut tuosta masennustaipumuksesta.
En vain jaksa raadella auki tarkalleen kaikkea sitä, mitä on tapahtunut, varsinkin kun vanhemmillanikin on asiat ihan hyvin nykyään. Enemmän siis pelkään sitä, että mies suhtautuisi vanhempiini eri tavalla.
ap
Mä näen asian niin että mitä menneisyydessä on tapahtunut on muovannut meidät tietynalaisiksi ihmisiksi joihin kumppani on ihastunut/rakastunut. Toki kumppanille voi ja pitääkin jonkinlainen rehellinen kuva itsestään antaa mutta mitä sitä turhaa tonkimaan ikäviä asioita menneisyydestä jos niitä ei ole tarvis kaivella.
Minusta kaikki sellainen, mikä myöhemmin suhteen edettyä paljastuessaan voisi järkyttää tai muuttaa seurustelupäätöstä, pitäisi tuoda esiin suhteen alkupuolella.