Miten hyväksyä sinkkuutensa kun sukulaiset utelee ja tivaa? Kokemuksia muilla?

Olen liki kolmekymppinen ikisinkku mies. En halua olla katkera ulisija joten olen pyrkinyt vaan hyväksymään tilanteen ja päättänyt keskittyä naisettoman poikamieselämän hyviin puoliin. Mutta yksi ylitsepääsemätön ongelma tuntuu olevan sukulaisten suhtautuminen. Mulla on aika iso suku ja kaikenmaailman kissanristiäisiä on vähän väliä (nyt onneksi koronan aikana vähemmän). Joka kerta tullaan utelemaan, että millos sinä tuot tyttöystävän näytille kun onhan noilla sua nuoremmilla serkuillakin ollut jo ties kuinka monta. Rivien välistä saan kuulla jopa homovihjailuja. Varsinkin vähän sotien jälkeen syntynyt sukupolvi tuntuu ajattelevan että otat vaan sen ja sen. Tekisi mieli sanoa suoraan että nyt eletään 2020-lukua, ketään ei noin vain oteta eikä naisen saaminen ole peruskunnolliselle työssäkäyvälle miehelle mikään itsestäänselvyys näin instagram-tinder-aikana.

En ole homofobinen mutta tuo homovihjailu tuntuu erityisen pahalta siksi koska olen 100% hetero, en vaan kertakaikkiaan saa naista vaikka haluaisin (ei lähdetä ruotimaan näitä syitä enempää tässä ketjussa, ne on ne palstalla jo pitkään jankatut klassikot). Olen yhä neitsyt ja lähimmät kaverit tietävät tilanteen ja osaavat olla utelematta. Puolitutuissa porukoissa ja erinäisissä työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa toisinaan tulee kiusallisia tilanteita kun puhutaan parisuhteista, mutta ne olen onnistuntu sivuuttamaan joko vetäytymällä keskustelusta, vaihtamalla puheenaihetta tai heittämällä jonkun valkoisen valheen että olin joskus muutama vuosi sitten suhteessa.

Kokemuksia muilla? Mitä pitäisi tehdä?