Onko suomalaisessa terveysjärjestelmässä perustavanlaatuinen vika?

Jo vuosikymmeniä on Suomessa puhuttu ja kärsitty lääkärien puutteesta ja hoitajien vähäisyydestä. Pääsy vastaanotolle, tutkimuksiin ja hoitoihin venähtävät viikkojen tai kuukausien odotukseksi. Oma vähäisen hammaspaikan korjaus ajoitettiin 2 kuukauden päähän. Lääkärintodistustarkastukseen pääseminen vei kuukauden. Kuinka vaikeassa asemassa todella sairaat ovatkaan!
Terveydenhuoltohenkilöstössä on myös tapahtunut huomattava ulkomaalaistuminen. Olen ollut mm. kahden venäläisen, luultavasti tunisialaisen, luultavasti intialaisen ja filippiiniläisen lääkärin vastaanotoilla. Vain yksi heistä kommunikoi kuin suomalainen, muut olivat puoli- tai neljänneskielisiä, jolloin kunnollista hoitokeskusteluyhteyttä ei voinut syntyä.
Mihin tällä ikivikaisella terveyspolitiikalla pyritään? Tulpataanko lääkärikoulutettavien määrää tarkoituksella ammattiarvostuksen ja korkean tulotason ylläpitämiseksi? Vai onko pyrkimyksenä pakko-ohjata yhä enenevä osa lääkäripalveluja tarvitsevista yksityisen sektorin maksaviksi potilaiksi eli pois terveystarkoituksiinkin kansalaisilta kerättyjen verojen ja varoilla muodostetun turvan piiristä?