Miksi miehen lapset kyselevät aina isältään, että onko äiti hyvis vai pahis?

Eivät he halua tietää, onko äiti heille hyvis. Heillehän äiti on itsestään selvästi hyvis. He haluavat tietää, onko äiti isälle hyvis. Äidin mielestä isä on todennäköisesti maailman pahin pahis (osin siksi, että sinä olet olemassa) ja he haluavat tietää, onko äitikin isän mielestä pahis.



Toinen vaihtoehto on, että he kalastelevat isän ja äidin mahdollisuutta muuttaa takaisin yhteen. Useimmat erolapset toivovat sitä vielä vuosia, jopa kymmeniä vuosia vanhempiensa eron jälkeen. Se on fakta, joka meidän äitipuolien on otettava annettuna. Jos äiti olisi isän mielestä hyvis, se tarkoittaa lapsen logiikalla, että ero on jo huomenna historiaa ja vanhemmat palaavat yhteen.

että lapset ovat saaneet ristiriitaisia viestejä eli ehkä kuulleet sivukorvalla, kun äidistä on puhuttu pahaa. Ja nyt lapset ovat hämmentyneitä ja kyselevät, että miten asia oikeasti on.

että "meidän äitimme on vihan äiti" ja "meidän äiti on maailmanmestari vihaamisessa".



Me emme ole koskaan puhuneet tarkoituksella lasten äidistä pahaa, mutta lapset ovat sanoneet, että "äiti puhuu isästä useimmiten vain pahaa".



Kyllä he varmasti sen uskovat, ettei isä aina äidistä nätisti ajattele, varsinkin kun useinkaan äiti ei halua vastata puhelimeensa kun isä soittaa ja käskee lasten vastata "äiti ei halua puhua sun kaa".

sanovat harva se viikko, etteivät haluaisi matkustella edes takas - autolla välimatkaa on n. 15 min, kelistä riippuen. Ja että he haluaisivat, että äiti ja isä olisivat yhdessä. Tai että me asuttais ihan naapurissa, olisi sellainen "siedettävä kompromissi".



ap

eikä keksinyt muuta sanoa kuin että "asia ei ole niin yksinkertainen..." Hän sanoi, että vaikka olisi mitä keksinyt, ei osannut sanoa puoleen eikä toiseen.



ap

Eli tietenkään lasten toisesta vanhemmasta ei pidä puhua pahaa, mutta samalla pitää olla mahdollisimman totuudellinen. Useimmiten se riittää, että antaa lasten kehua äitiään ja vastaa siihen neutraaliin sävyyn, että "olipa se äidiltä kivasti tehty" tai vastaavaa.



Jos lapset kysyvät suoraan tykkääkö isä äidistä niin siihen riittää usein vastaukseksi, että isä on tykännyt äidistä paljon ja sen takia he ovat saaneet niin ihanat lapset yhdessä. Isä ja äiti tykkäävät teistä lapsista ja isä tykkää myös xxx:stä (äitipuolen nimi) ja äiti tykkää myös xxxxx:stä (mahdollisen isäpuolen nimi).

Tietysti äiti on hyvis, eihän hän olisi muuten voinut saada iskän kanssa niin ihania lapsia.

he kertovat vain, kuinka äidin kanssa katsottiin lapsilta kiellettyjä leffoja, miten äiti sytytti kasan tulitikkuaskeja kotona palamaan ja sitten äidille tuli kiire sammuttaa ne ja miten äiti oli hieno kun pelatessa meni hermo ja hän huusi "perkele!"



Siis ei meistä kummastakaan ole tuntunut, että mitkään noista asioista olisi ollut sellaisia, että olisi voinut sanoa, että "kiva kun äiti teki noin"...



ap

Eli kyllä näitä kuvitelmia riittää :D Varmaan olisi äiti ollut riemuissaan kun oltaisiin tultu muuttokuorman kanssa pihaan. Puhumattakaan äidin uudesta miehestä...

Useimmiten lapset ihailevat vanhempiaan ja haluavat kehua heitä, joten oletin että niin olisi. Tärkeintä vastauksessani kuitenkin oli, että lapsia ei kielletä puhumasta äidistä. Ja kaikkeen vain myönnellään tai ollaan mahdollisimman neutraaleja. Joskus lapset kalastelevat että toinen vanhempi moittisi ja paheksuisi toista. Sellaiseen ei pidä mennä mukaan. Jos käy ilmi että äiti esimerkiksi laiminlyö lasten turvallisuuden, siitä ilmoitetaan lastensuojeluun eikä moitita äitiä lapsille.

ja ollaan yritetty sanoa, että kyllä varmasti.

eikä olla ohjailtu puheita...



joskus sanottu, että no ei noin ehkä olis hyvä tehdä... näin siis kerran vuodessa. Muuten vaan, että no äiti nyt on varmaan huolissaan teistä. Ei tosta leffojen katselemisesta mitään lastisilmoitusta voi tehdä.



ap

"äiti aivan varmasti haluaa olla teille 100% hyvis"? Koska mä uskon sen olevan totta. Sitä vaan aina häkeltyy niistä jutuista...



ap

Siis tää nyt ihan vaikka ydinperheellisillekin? Entä eronneet - kyseleekö lapset teiltä tämmöisiä? Vielä he eivät ole kysyneet sitä, olenko mä pahis.



ap

koittavat varmaan noilla puheillaan "äiti huutaa ja sytyttelee tulipaloja" saada sen isänsä sinne "pelastamaan" tilanne. Vähän sama juttu kun lapsi saattaa hakea huomiota _valehtelemalla_ että sisarus löi tmv.



Ja tuo hyvis/pahis juttukin voi olla vain lasten jutustelua, onko naapurinsetä pipipää, entä onko mummu pipipää, onko Hannes pipipää jne. jne. Lapset saavat usein päähänsä jonkun älyttämän jutun, ja hokevat sitä vaikka eivät edes ymmärrä/tarkoita sillä samaa mitä aikuiset.

Eli hoetaan jotain ja kysellään, koska vanhemmat eronneet ja uusia kumppaneita kuvioissa, niin ehkä siksi korostuu tuo äiti heidän jutuissaan.



Lapsille pitää ehdottomasti sanoa tippaakaan aikailematta että äiti on hyvis, enkä kyllä ketään muutakaan leimaisi pahikseksi;)

He huomaavat sen isän hämmennyksen (hän ei olisi hämmentynyt jos lapsi olisi kysynyt onko äiti blondi vai brunette, tai onko äidin auto Fiat vai Ford tmv.) Lapset myös aistivat sen mielihyvän (jota tekstistäsi päätellen koet vaikka "hämmennykseen" koitatkin verhota...) jota sinä saat kysyyksestä, eli saavat huomiota ja siksi hokevat tuota.

Hämmennyksen lapset varmasti vaistoavat. Varmaan he haluaisivat jonkun selvän vastauksen. Mutta jos hetkeä aiemmin äiti on huutanut heille kuinka heidän vitun tyhmä isänsä sitä ja tätä, niin sitten on vaikea hetkeä myöhemmin olla että "joo, se äiti nyt on vain kiukkuinen ja kyllä me hyvin tullaan toimeen". Kun lapset itse aina nauravat, että äiti kyllä vihaa sua tositosi paljon. Mutta eihän lapsia tuommoisesta pitäis vastuuttaa kuitenkaan, jotenkin vain olla että joo kyllä se äiti teitä rakastaa ja nää on aikuisten juttuja. Mutta sitten tulee aina näitä kysymyksiä... Usein muuten näitä juttuja ei käydä kun mä olen samassa huoneessa, viereisessä ehkä niin sitten. Ap