Runo viikonvaihteeksi

Äidin harras toive



Suo minun vielä 10 vuoden kuluttuakin muistaa,

että minunkaan lapseni eivät ole aina olleet täydellisiä kullannuppuja,

jotka olisivat oppineet kaiken ensimmäisellä neuvomalla,

nukkuneet yönsä heräilemättä siitä lähtien kun synnytyslaitokselta kotiutuivat,

ja käyttäytyneet joka hetki moitteettomasti

(vähintäänkin paremmin kun naapureiden ja sukulaisten kakarat).



Suo minun vielä 20 vuoden kuluttuakin pitää mielessäni,

että en ole itse koskaan ollut mallikas superäiti,

joka ei olisi milloinkaan menettänyt lasten kanssa malttiaan

tai muutenkaan tehnyt virheitä lapsenkasvatuksessa.



Suo minun vielä 30 vuoden kuluttuakin hyväksyä,

että minun tyttäreni, poikani, miniäni ja vävyni

tietävät mikä on parasta heidän lapsilleen,

ja osaavat myös hoitaa ja kasvattaa nämä

aivan yhtä hyvin kuin olen itse omat lapseni osannut.



Suo minun vielä 40 vuoden kuluttuakin ymmärtää,

että lääketiede, sekä lastenhoitovälineet ja -tavat

kehittyvät koko ajan,

ja jokainen pyrkii hoitamaan lapsensa kunkin aikakauden

parhaan tietämyksen mukaisesti,

vaikka nämä keinot poikkeaisivatkin itse aikoinaan käyttämistäni.



Ja sillä välin

suo minulle kärsivällisyyttä

tyyni hymy huulillani

kuunnella taas kerran, kuinka

äitini,

anoppini,

mummoni,

naapurintäti,

sekä ventovieraat rouvat kaupungilla

kertovat miten minun lapsiani

olisi paras hoitaa.