Syötkö joskus vastentahtoisesti jotain makeaa? Jos joku vaikka tarjoaa?
Kun ei tee lainkaan mieli? Otatko ne turhat kalorit?
Kommentit (16)
Otan, jos se tarjoaja on naapurin satavuotias teräsmummo, joka innoissaan kattaa herkkuja pöytään kun sinne menee käymään. En katso että siitä voisi kieltäytyä millään syyllä loukkaamatta. Pari piirakanpalaa sinne tänne, kestän sen kyllä, kunhan mummo saa hyvän mielen. Kehun ja kiittelen miten hyvää on.
Vain jos on kotona leivottua. Eräs koitti huijata tarjoamalla kaupan kääretorttua ja minulta pääsi oksennus kun otin haukun. Tai ainakin hän väitti sen olevan kaupasta jälkeenpäin.
Joskus olen kohteliaisuudesta syönyt pullaa tai täytekakkua, vaikka en tykkää kummastakaan. Nyt aikuisempana olen kyllä jo uskaltanut ihan kohteliaasti jo sanoa, että ei kiitos. Ärsyttää vaan, jos sitten alkaa taivastelu: ”Voi sentään, etkö sä voi mitään herkkuja syödä! Ei sun tarvitsisi sitä syömistä koko ajan vahtia!”
Kysehän ei ole siitä, ettei mulle maistuisi herkut, kuten jäätelö tai suklaa. Mielestäni nuo edellä mainitut pulla ja täytekakku ovat vain niin pahan makuisia, etten näe mitään syytä syödä niitä.
Olen syönyt makeaa kohteliaisuudesta. Joskus kylässä on niin jännittynyt, ettei yhtään tee mieli mitään syötävää, mutta olen silti ottanut jotain, ettei huomio kiinnittyisi minuun: "mikset ota mitään tarjottavaa, ota nyt!". Vain harvoin olen sellaisissa tilanteissa kyllä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En syö vasten tahtoani mitään, en yleensä ota tarjottavia ollenkaan Syön vain kerran päivässä, ja sitä linjaa pidän muuallakin kuin kotona.
K E R R A N - P Ä I V Ä S S Ä ? ?
Miten sinä jaksat? Sinunhan täytyy syödä valtava määrä sillä yhdellä kertaa, miten teet sen?
Riippuu kuka tarjoaa. Työpaikan kahvipöydän herkut jätän väliin, samoin jos kaveri kattaa pakolliset keksit pöytään.
Mummin herkkuja syön aina ja jos joku tarjoaa jotkut erikoisherkut ja on mua varta vasten tehnyt/hakenut.
En syö kohteliaisuudesta mitään. En kylässä enkä muutenkaan. Sanon iloisesti, että otan kupin kahvia tai lasin vettä. Tykkään ihmisten seurasta mutta en turhista kaloreista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syö vasten tahtoani mitään, en yleensä ota tarjottavia ollenkaan Syön vain kerran päivässä, ja sitä linjaa pidän muuallakin kuin kotona.
K E R R A N - P Ä I V Ä S S Ä ? ?
Miten sinä jaksat? Sinunhan täytyy syödä valtava määrä sillä yhdellä kertaa, miten teet sen?
En syö mitenkään valtavasti, yksi lautasellinen riittää. Tai esim. kaksi lihapiirakkaa, pieni einesruoka, nuudelipussi, jos vaikka nämä esimerkit kertovat määristä mitä yleensä syön.
Enkä ole edes laiha.
En elä kyllä normaalia menevää elämääkään nykyisin, mutta olen syönyt kerran päivässä jo 30 vuotta ainakin, vaikka joskus liikuinkin.
Toistuvia paastokausiakin on ollut vuosien ajan. Minulla ei tee heikkoa olla päiväkausia syömättä.
Vierailija kirjoitti:
En syö kohteliaisuudesta mitään. En kylässä enkä muutenkaan. Sanon iloisesti, että otan kupin kahvia tai lasin vettä. Tykkään ihmisten seurasta mutta en turhista kaloreista.
XDDDDDDDDDD Vttu mitä tekopyhää pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syö vasten tahtoani mitään, en yleensä ota tarjottavia ollenkaan Syön vain kerran päivässä, ja sitä linjaa pidän muuallakin kuin kotona.
K E R R A N - P Ä I V Ä S S Ä ? ?
Miten sinä jaksat? Sinunhan täytyy syödä valtava määrä sillä yhdellä kertaa, miten teet sen?
En syö mitenkään valtavasti, yksi lautasellinen riittää. Tai esim. kaksi lihapiirakkaa, pieni einesruoka, nuudelipussi, jos vaikka nämä esimerkit kertovat määristä mitä yleensä syön.
Enkä ole edes laiha.
En elä kyllä normaalia menevää elämääkään nykyisin, mutta olen syönyt kerran päivässä jo 30 vuotta ainakin, vaikka joskus liikuinkin.
Toistuvia paastokausiakin on ollut vuosien ajan. Minulla ei tee heikkoa olla päiväkausia syömättä.
Suosittelen kasviksia.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vain jos on kotona leivottua. Eräs koitti huijata tarjoamalla kaupan kääretorttua ja minulta pääsi oksennus kun otin haukun. Tai ainakin hän väitti sen olevan kaupasta jälkeenpäin.
Mitä tästä opimme: älkää koskaan ostako kaupasta kääretorttua, ainakaan Pirkan "unelmatorttua". Vai että unelma... unelma sirpaleena lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syö kohteliaisuudesta mitään. En kylässä enkä muutenkaan. Sanon iloisesti, että otan kupin kahvia tai lasin vettä. Tykkään ihmisten seurasta mutta en turhista kaloreista.
XDDDDDDDDDD Vttu mitä tekopyhää pskaa.
Kylläpä joku otti itseensä. Taisi olla ylipainoinen.
Yleensä syön kohteliaisuudesta, varsinkin jos on kyseessä vanhempi ihminen. Turha pahoittaa kenenkään mieltä.
Mutta tosiaan ei huvita syödä jotain teollisia pullia ja kääretorttuja. Kuivakakuista en pidä ja jäätelöt suklaata lukuun ottamatta ovat turhia. Oma lukunsa ovat täytekakut, jotka on tehty ulkonäkö edellä. Mutta en ole niin itsekeskeinen, että kuvittelisin noissa tilanteissa olevan kyse siitä, mitä minä haluan. Se pakkopullan syöminen on pieni hinta siitä, että toinen saa kokea mukavan hetken.
Vinkkinä niille, jotka eivät ole leipureita: suklaa, pähkinät, marjat ja hedelmät ovat ilahduttava näky pöydässä. Myös ihan perusvoileipä maistuu aina.
Pidän lapsellisena käytöksenä sitä, että loukkaa isäntäväkeä kieltäytymällä tarjoilusta, joka on selvästi vierasta varten esille laitettu.
Tällainen aloitus on mahdollista ainoastaan Suomessa.
Missä muualla joka syöminen on tehty mentaaliseksi asiaksi, joka on kalorien ja ainesosien kautta joka hyvää tai pahaa syötävää.
Missä on nautinto? Eikö ruoasta nautita? Vai onko se vain "tankkausta"?
Makeat maut on syntiä, koska suomalainen ei ole onnellinen jos hän ei voi kärsiä ja kilvoitella ja olla kovempi kuin muu.
Jättää se mummon leipoma kakkupala koska se ei mahdu päivän kaloreihin.
Onneksi en enää ole Suomessa. Huh.
Epätodennäköistä että "joutuisin" syömään makeaa vastentahtoisesti. Ellen sitten ole jo vetänyt niin paljon ennen sitä tarjoamishetkeä. Krapula on sellainen tila, että silloin ei makea maistu.
En syö vasten tahtoani mitään, en yleensä ota tarjottavia ollenkaan Syön vain kerran päivässä, ja sitä linjaa pidän muuallakin kuin kotona.