Lue keskustelun säännöt.
Miten riitelette? Toiminko oikein vai väärin?
miäs
07.09.2020 |
Hiljaisesti, mökötätkö, kovaäänisesti, huutamalla karjumalla, lentääkö tavaroita ja hajoaako tavaroita, käyttekö käsiksi toisiinne?
Lähdettekö pois, autolla tai juomaan tunniksi, päiväksi, viikoksi?
Meillä näin. Vaimolla on sana hallussa ja riita on sitten toisen kovaäänistä yksinpuhelua. Olen täysin altavastaaja. Kun meinaan sanoa jotain, toinen puhuu päälle, eikä kuuntele. Todella ärsyttävää. Sitten sitä typerää syyttelyä ja vieläkin joudun ottamaan vastaan. Jokaisesti omasta kommentistani tulee uusi puhetulva, jonka alle "hukun". Sellainen normaali keskusteluyhteys häviää. Parin viime vuoden aikana olen ollut tosi väsyksissä ja en pysty ottamaan vastaan tätä ryöpytystä. Niinpä olen murtunut kolme kertaa ja ensimmäisellä toisella kerralla kaadoin pöydän ja toisella kerralla potkaisin tuolin paskaksi, kolmannella löin nyrkin pöytään niin kovaa, että koko käden kaikki nivelsiteet venähti ja käsi oli paketissa muutaman päivän. Tämä siis, kun en saa suunvuoroa, eikä vaimo kuuntele minua. Näiden toimenpiteiden jälkeen vaimo ottaa minut sitten vasta tosissaan ja rupean saamaan suunvuoroa.
Jos normaalissa perhe-elämässä sanon joskus tärkeän asian se menee vaimolta ohi. Esim se että kuuntelen miten mukavaa olisi muuttaa toiseen kaupunkiin ja mitä kaikkea siellä olisi. Tätä jatkuu monta kuukautta lähes joka ilta. Vaimo näyttää asuntoja ja kuvia toisesta kaupungista. Meillä on kaikki hyvin ja toisessa kaupungissa ei ole niitä kaikkia asioita mitä meilä nyt on. Vaimo ei kuuntele kun sanon että nyt riittää, en jaksa enää tätä toisen kaupungin ihailua, kun tähän perheetilanteeseen se ei ole nyt mikään ratkaisu. Sitten kun sanon sen yhden kerran kovemmin, että nyt en jaksa tätä kaupunkihaaveilurumpaa ja voitko pitää aiheesta taukoa niin helvetti pääsee irti. Pilaan vaimon haaveilun yms. Kun riita lopulta saadaan päätökseen parin päivän jälkeen, vaimo aloittaa jonkin toisen projetktin suunnittelun, esim keittiöremontin. Taas joka ilta kuvia kalleista keittiöistä yms johon meillä ei todellakaan ole varaa tai minulla aikaa, Siis minähän sen joutuisin yksin tekemään ja keksimään rahat siihen.
Viime riidan loppuvaiheessa en jaksanut ruveta ottamaan vastaan mitään ryöpytystä, enkä halunnut edes riidellä. Vaimo tuntui tivaavan mikä vikana, kun lopulta ärsyynnyin ja vastasin niin helvetti pääsi irti ihan olemattomasta syystä. Lähdin pois ja nyt vaimo sanoi että oli viimeinen kerta kun lähdin pois kotoa. Vaimo halusi riidellä minä en. Lähdin pois, koska jäisin vain alakynteen ja raivo nousee.
Vaimo sanoo että noin ei normaaleissa perheissä riidellä, että lähdetään pois.
Siis mitä?!? - Mitä siis teen? Jos jään kuuntelemaan ryöpytystä niin vaimo vaan saan vereni kiehumaan ja kun en voi vastata kun puhutaan päälle niin raivoni vaan nousee. Miksi siis en voi lähteä tilanteesta pois? Vaimo ei siinä tilanteessa halua sopia vaan riidellä ja loukata.
Ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja meillä on useampia lapsia. Aikaisemin olen kuunnellut vaimon haukut ja pyytänyt aina anteeksi, vaikka minussa ei se vika olisi ollut. Nyt jos vähänkin laitan vastaan riita vaan paisuu, koska vaimo haluaa sanoa viimeisen sanan, aina.
Siis mikä on normaalia riitelyä muissa perheissä?
Kommentit (4)
Pois lähteminen on ihan hyvä tapa, jos vaihtoehtona on väkivalta itseä tai toisia kohtaan.
Teidän tarvii puhua tästä keskenänne tai sitten terapiassa. Kuulostaa kammottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko "normaalia riitelyä" tai mitä se tarkalleen on, mutta meillä riidellään usein niin, että aluksi minä yritän kertoa asiallisesti jostain mikä minua vaivaa. Sitten mies on vähäsanainen, ymmärtää mitä tarkoitan, mutta se välittyy helposti ylimielisyytenä ja siksi räjähdän. Silloin lentelee kirosanoja ja huudetaan:D
Jos taas mies kokee tarpeekseen sanoa asioista, yleensä vastaanotan ne asiallisesti ja olen valmis keskusteluun.
Varmaan yleensäkin keskustelussa riidan aikana olisi hyvä muistaa kuunnella toisen asia loppuun ja ajatuksella ennen kuin ottaa omat näkökulmat esille. Molemmille pitäisi olla tilaa sanoa sanottavansa. Olisi myös hyvä, jos pelkkä keskustelu riittäisi, mutta usein se menee huutamiseksi, jos toinen kokee ettei häntä ymmärretä tai kuunnella.
Olemme pyrkineet kehittymään tässä mieheni kanssa ja olen huomanut myös että tärkeää on osata nähdä toinenn ihminen omana yksilönään. Eli riidan aikanakin muistaa, että hän ajattelee noin, koska "sitä ja tätä-tyylillä." Helpompaa aina kertoa mikä olisi järkevää, kunnes se tilanne sitten oikeasti tulee vastaan :D Plus et voi vaikuttaa hirveästi toisen ihmisen tapaan riidellä. Jokaisen täytyy opetella itse riitelemään.
Jo 25 vuotta olet jo kestänyt tuota? Miksi ihmeessä? Mä olisin jaksanut hampaita kiristellen ehkä viisi vuotta. Selvää on, että vaimosi ei arvosta sinua tippaakaan.
No tuo ei ainakaan ole normaalia riitelyä. Vaimosi ei kuulosta sinua arvostavan, jos saat suunvuoron vasta siinä kohtaa kun sulla on oikeasti jo niin paha olo, että satutat itseäsi. Oletteko koskaan istuneet alas keskustelemaan näistä riitatilanteista tai puitteko niitä jälkikäteen? Oman miehen kanssa riideltäessä joskus korotetaan ääntä toisillemme tai naljaillaan jotain, mut molemmat kyllä kuuntelee toisiaan, sillä eihän se muuten mihinkään edisty. Molempien osapuolten pitää ymmärtää olevansa joskus väärässä.