Suusuojaimet ja käsidesit koronakorruption keskiössä

Mitä enemmän suojaimia tuotetaan, sitä suurempi paine päästä niistä eroon, markkinoida jotta ei jää käsiin. Nyt markkinoinnin mannekiineinä toimii niin terveydenhuollon kuin myös poliittiset päättäjät. Tuotantoketjun laajentuessa yhä useampi edellämainituista on tavalla tai toisella mukana tuotannossa, lue bisneksessä. Kuitenkin esim. käsidesin osalta tiedetään vain ammattikäytössä olevien olevan edes jonkin tason testauksen piirissä. Käsidesin ja käsien käsien pesun välinen vertailu osoittaa pesun olevan ylivoimainen keino viruksen nujertamisessa. Testauksen tehneen auktoriteetin kauniisti muotoilema lopputulema oli, pesu häivytti virukset tiehensä, käsidesi nitisti ne paikoilleen käteen, ja muuttuivat näin harmittomiksi käsiin jääneiksi hengailijoiksi. Bisneksen vaatimuksesta suusuojaimia tarjotaan poppakeinoksi leviämistä vastaan ilman vähääkään kritiikkiä niiden todellisista haitoista. Niinpä keskuudessamme vaeltaa käyttäjiä joille suusuojus on kokopäiväinen keino estää virusta iskemästä itseen. Kokoaikaista käyttöä perustellaan sillä että näin toimimalla ei tartuteta virusta toisiin ihmisiin. Höpö höpöä perusteluineen päivineen, kun kuitenkin maskin pitkäikaisella käytöllä toisten tartuttamisen riski vain kasvaa. Jos ja kun maskeja täytyy käyttää paikoissa joissa se on määrätty käytettäväksi, velvoite niiden ilmaiseksi jakamisesta tulee sälyttää määräyksen antajalle. Maski otetaan käyttöön tullessa ja poistetaan valvotusti lähtiessä. Maksakoon bisneksen ne jotka esittävät vaatimukset suojainten käyttämisestä.